Naisten äänessä 15/1914 esiteltiin huomiota ansaitsevana kansannaisena Kauhavan alakylässä Yli-Pernaan tilalla vuonna 1848 syntyneen Fiinan, joka kirkonkirjoissa oli Justiina. Lapsuudenkoti oli myytävä nälkävuosien aikaan. Lapsuudestaan asti Fiinan tuntenut jutun kirjoittaja A. W. ei selitä elämänvaiheita yksityiskohtaisesti vaan antaa seuraavan kuvauksen.
Fiina on varsinkin merkillinen siitä, että hän aina on ollut tiedonjanoinen, aina haalinut itselleen jos jostain viimeksi ilmestyneen kirjallisuuden luettavaksi. Puhu Fiinan kanssa romaaneista, novelleista tai näytelmäkappaleista, kaikki hän ne on lukenut, siirry historian alalle, huomaat saman, ja otappa eri uskonlahkojen suunnat ja eroavaisuudet — kaikkia hän on seurannut, yksinpä teosoofista kirjallisuutta. Fiina innostui keskusteluun kanssani ja teki lopuksi uskonnosta seuraavan johtopäätöksen. »Vanhempani olivat heränneitä (körttiläisiä), etupäässä äiti joka tutki aina sanaa, isä ei niin varsin — mutta eipä tuota taida tarvitakaan niin suuria eväitä, sillä kun parhaansa mukaan elää, niin ehkäpä se loppusuorituskin oikeaan selvenee.»
Näin selvä ja kirkas ja mutkaton on Fiinan käsitys elämästä ja kuolemasta, ja kuitenkin supistui hänen koulunkäyntinsä vaan rippikouluun.
Fiina omaa eteläpohjalaisen murteen kaikkine vivahduksineen, josta olkoon tässä vähä näytteitä.
— Kuinka Fiina jaksaa terveyden, elämisen ja muun suhteen? Jaksatteko vielä työtä tehdä? kysyin.
— Onhan se elämä sellaista rohnaamista, vaan elää kituuttaa sitä huonollakin kuikaa, vaikkei sitä ansiota niin rommaamalla saakkaan, kun tuo päärustinki vaan terveheenä pysyy ja jaloillakin pääsöö klepuamahan. Vaikka onhan sitä vaivansa, reumatismikin vielä kimppuun pakkaa.
— No tilaatteko sanomalehtiä?
— En ole tilannut nyt kun Pellonpoikakin meni kesälomallen, (lakkasi ilmestymästä) olen aina vain käynyt ihmisissä lukemassa.
— No asutteko yksin?
— Yksin asun, sopivaa toveria on vaikea saada, ja ennemmin minä, kun pidän niin eläämistä, sanon possulleni: voi sinisilmäni, ja vasikalleni, voi punaposkeni, kuin kollon koturin kanssa jaarittelen, sillä heikoos värkiis on niin vähä pykäämisen varaa ja mieluummin lueskelen sanomalehtiä ja kirjallisuutta mitä käsiini saan lukemisen arvoista.
Sitte vielä keskustelimme kaikista nykyaikaisista tapahtumista ja ilmiöistä, eduskunnasta, sosialisteista, politiikasta ja puolueista yleensä. Naisen arvosta on Fiinalla myöskin oma mielipiteensä ja sanoo, että pitää olla naisellakin tieto, taito ja ymmärrys oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan sekä siitä ajasta ja ympäristöstä, jossa hän elää ja on, ettei kulje kuin karjalauma, joka aina on johdettava.
Olen Fiinan hamasta lapsuudestani tuntenut ja aina ihaillut häntä reiluna, vilpittömänä ystävänä, varsinkin verratessani häntä niin moneen muuhun, joka kylläkin mielestänsä on viisas ja suuri, mutta kuitenkin on niin köyhä siihen nähden, että on niin paljon saanut.
Fiina on ankarasti taistellut ja taistelee vieläkin kovaa taistelua toimeentulonsa puolesta, ja kuitenkin hän jaksaa seurata maailman menoa ja harrastaa enemmän kuin moni muu, sillä monenkin harrastukset tarkoittavat vain hänen omaa kunniaansa etupäässä.
Fiina on ollut taitava kutoja, sitäpaitsi on hän nuorempana ollut meijerialalla, tekipä kerran ulkomaanmatkankin, piipahti Amerikkaan, josta matkasta voisi vaikka kirjoittaa hauskan matkakertomuksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti