Parissa muussakin paikassa asuttuaan perhe näyttää muuttaneen vuoden 1850 paikkeilla Lisan kotitaloon, jota isännöi edelleen isänsä, kuudennusmies Israel Abrahamsson. Mutta ehtollismerkintöjen perusteella vuonna 1852 oltiin Ullavassa ja 1854 Hietalassa (RK 1849-55 s. 508). Kun Johanin äiti kuoli 44-vuotiaana 8.4.1860 isä oli edelleen elossa, mutta ei Mikkolan rippikirjasivulla vaimonsa ja lastensa kanssa (RK 1856-62 s. 433)
Vanhempien ohella Johanin elämään vaikutti voimakkaasti vaarinsa, jonka elämästä hän 89-vuotiaana kirjoitti muistelman (pdf). Israel Mikkola ei ollut tavallinen isäntä vaan oli tehnyt kauppamatkoja Pietariin, Tukholmaan ja Kööpenhaminaankin asti. "Kööpenhaminasta toi Mikkola pari pientä rasiaa timanttikiviä, joista hän sitten valmisti, halkoi ja hioi lasiveitsiä, timantteja. Mikkolassa olikin siihen aikaan Kälviän ainoa lasinleikkaamo ja lasiveitsien valmistus näillä seuduilla. Lasia tarvittiin entistä enemmän, kun Ruotsin vallan aikainen ikkunavero oli lakannut ja alettiin tehdä rakennuksiin isompia ikkunoita. "
Itsekin oli Israel oppinut kirjoitus ja lukutaitonsa itseopiskelulla, vieläpä äidinkielensä lisäksi ruotsinkielen ja vähän venäjänkieltäkin. Itseopiskelua Israel suositteli kaikille omaisilleenkin, lapsilleen ja lastenlapsille. Olin noin puolentoistakymmenen ikäinen, kun eräs kiertokoulunopettaja piti Marttilassa kirjoitus- ja laskentokoulua, jossa kylän nuorukaisia kävi. Pyysin minäkin päästä sinne. Vastaukseksi sain: ”Opettele ihte, niin minäki olen teheny”. Täytyi koettaa. Sitten sainkin olla vaarilla vanhuudessa apuna, kun hänen kätensä vapisi niin pahoin, ettei hän voinut yhtään kirjoittaa.Muutama vuosi vaarinsa kuoleman jälkeen, mahdollisesti perintörahoja käyttäen, Johan muutti Siirilään vaimonsa, tyttärensä, sisarensa ja veljensä kanssa (RK 1863-69 s. 506).
Kunnallisen elämän alettua tuli opettaja Siirilä ottamaan osaa sen kehitykseen, ollen kunnallislautakunnan varaesimiehenä, kunnankirjurina ja rahastonhoitajana, saaden nähdä "nälkävuoden kauhut". Pari vuotta kestävä vaikea sairaus pakotti hänen kumminkin vetäytymään kunnallisesta elämästä syrjään.
Tapahtuma, jonka kautta Siirilä tuli vedetyksi kansanvalistuksen työntekijäksi, on omituinen laatuaan. Syksyllä v. 1871 tuli nimittäin puolitusinaa poikasia hänen luokseen ja pyysivät: "eikö setä olisi hyvä ja opettaisi meitä kirjoittamaan ja lukua laskemaan", sillä kunnassa ei ollut minkäänlaista koulua. "Setä", joka itse tiesi, miten vaikea on ominpäinsä oppia, ei voinut olla pienokaisten pyyntöön suostumatta, ja niin oli elämä suunnattu uusille urille, jonne se jo lapsesta oli kaihonnut. Seuraavana syksynä alkoi koulu lähes kansakoulun mukaisella ohjelmalla ja sitä pidettiin pitemmillä tai lyhemmillä lukukausilla aina vuoteen 1876, jolloin opettaja meni kevätlukukaudeksi kuuntelemaan opetusta Jyväskylän seminaariin, jossa myös suoritti muutamia tutkintoja. (Kansakoulun lehti 19/1904)Kuva: Opettajain lehti 5/1913, s. 2
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti