Museoviraston aineistojen saavutettavuudesta

Tiistaina kipaisin Kansallismuseon auditorioon kuuntelemaan neljän yliopistolaisen puheenvuorot aiheesta Museoviraston kokoelmat ja yliopistojen tutkimustavoitteet. Kuten arvasinkin, sain tietoa varsinaisen otsikon ohi.

Kuvassa (Raimo Seppälä, Satakunnan museo) ei ole Museoviraston aineistoja.
CC BY 4.0

Historiaa edustanut Johanna Ilmakunnas puhui - kuten usein viime vuosina - esineistä, joiden pääongelmana on niiden tutkimiseen vaadittavat museon työresurssit, toisinaan konservaattorinkin. Luulisi esineiden olemassaolon selvittämiseenkin liittyvän haasteita, mutta näitä Ilmakunnas ei maininnut. Valokuvien kohdalla kylläkin huomautti, että kuvien asiasanoitus ei palvele kaikkia mahdollisia tutkimuskysymyksiä, kuten esimerkiksi naisten työn esitysten löytämistä. Aika haastavaa kaikenkattavuus olisikin.

Mutta ensimmäiseksi Ilmakunnas oli maininnut arkistoaineistot, joina hän luetteli kyselyaineistot, kulttuuriympäristön tutkimusraportit (kuten kotiseuturetket ja virkamatkat), hallinnolliset aineistot ja yksityisarkistot. Mukana ei siis ollut esineiden kokoelmatietoja, joista eniten historiaa sisältävä osa on kaukana Finnasta ja näin vaarassa unohtua. En olisi asiasta itse ollenkaan tietoinen, ellei eräs Ihan Oikea Historiantutkija olisi vuosia sitten jakanut aineistosta ottamiaan kuvia koskien sukututkimukselleni merkityksellistä esinettä. (En nimeä häntä enkä esinettä syystä, joka käy ilmi jatkosta.)

Omista käynneistäni Museoviraston arkistoissa on värikkäitä, mutta ei kovin hyviä muistoja. Aikanaan MV:n sivuilla oli paikkakuntakohtainen lista kansatieteellisisiä tutkimuksia ja Kokemäen historiankirjoitusta epävirallisesti avustaessani innostuin tutustumaan paikallista rakennuskulttuuria käsitelevään tekstiin. Siitä otettiin prujut varsinaiselle tutkijalle allekirjoitettuani ties minkä lupalapun ja jokaikiseen kopiopaperiin lyötiin MV:n leima katsoessani vierestä pokkaa pitäen.

Kyseistä listausta en enää MV:n sivuilta löydä, mutta sen sijaan siellä on nykyään kauan kaipaamani ja tilaisuuden kahvitauollakin peräänitkemäni kansatieteellisten kyselyiden aihelista (pdf). Tänne kätkeytyy paikallishistoriallisia ja varmasti myös henkilöhistoriallisia helmiä. Folkloristiikkaa edustanut Pasi Enges mainitsi omassa esityksessään, että Anne Heimo oli Sammatin vuotta 1918 tutkiessaan saanut kyselyvastauksesta arvokkaan kuvauksen ruokapulasta.

Mutta vastaajien paikkakuntia ei listauksessa näy ja henkilötietojen suojaamisen takia arkistoa ei pääse vapaasti selailemaan. (Kokeiltu avoimien ovien tilaisuudessa.) Ties mistä syystä sitten Museoviraston kansatieteen käsikirjoitusarkiston luettelo on nähty tarpeelliseksi salata. Vai onko ne yritetty avata? Aineistoluettelojen sivulla käsikirjoitukset mainitaan otsikon Kulttuuriympäristön tutkimusraportit alla. Sen linkki vie Kyppi-portaalin saman nimiseen osaan, jossa valitsemalla kansatieteen kohdalta kunnaksi Kokemäen... saan huomattavan monta tulosta mukaan lukien tutun otsikon "Kokemäen rakennuksista"!

Museoviraston "kulttuuriympäristö" ei siis ole pelkkää fyysistä ympäristöä, sillä paikallistietoa löytyy myös kansanparannuksesta. Paikallishistoriasta kiinnostuneen kannattaa tänne ehdottomasti tehdä haku, sisältö ei Googlella löydy. Mutta aineistojen haku ei näytä tukevan mitään asiasanoitusta, joten hyvin ymmärrän, että folkloristit - kuten Enges kertoi - mielummin käyttävät SKS:n, SLS:n, Turun yliopiston ja Åbo Akademin erikoistuneempia kokoelmia.

Ennen Engesiä puhui Veli-Pekka Herva arkeologian näkökulmasta. Kuten esineisiinkin, arkeologisiin aineistoihin tutustuminen vaatii henkilökunnan panosta. Resurssit ovat vähäiset eli aukioloajat rajoitetut ja näin ollen projektit, joissa käydään läpi isoja aineistoja käyvät vaikeiksi. Sentään tehty pari vuotta sitten päätös, että tutkijoiden ITSENSÄ ottamat kuvat ovat maksutta käytettävissä tieteellisissä julkaisuissa. Aiemmin kun piti maksaa siitä, jos halusi ottaa käyttökuvan vaikkapa ihan itse kaivamastaan arkeologisesta löydöstä.

Mutta kuten usein on todettu, arkeologiset löydöt ovat merkityksellisiä vain kontekstissaan, josta kokoelmiin liittämisen jälkeen kertoo kaivauksesta kirjallisesti kerrottu. Hervan tätä tietoa kohtaan esittämä kritiikki yllätti, mutta hetken jälkeen tuntui ihan tutulta, että raportit voivat olla muodollisesti päteviä ja todellisuudessa käyttökelpoinen tieto on siistitty pois. "Pitää vain tietää" toivottavasti viittasi yleiseen lähdekritiikkiin eikä siihen, että raporttien laatu on hiljaista tietoa, jonka säilyvyys ja välitys epävarmaa.

Herva puhui myös analyysitietojen avoimuudesta ja säilytyksestä. Mielellään olisin kuullut, miten kokoelmatietokannoissa näkyy ja säilyy tieto löydöistä tehdystä tutkimuksesta. Tai ehkä on parempi elää unelmassa, jossa asia on kunnossa.

Kuvailutietojen merkitystä korosti myös taidehistoriaa edustanut Elina Räsänen. Esityksessään oli hieno esimerkki valokuvasta lähteenä. Kuva esitti (juuri päättyneellä avoimen yliopiston kurssilla mainittua) taidehistoriallisten retkien kokoelmien näyttelyä. Mutta ei ainoastaan sitä, vaan myös esineiden - kuten Räsäsen tutkiman Kalannin alttarikaapin - kuntoa ja ulkoasua tuolloin. Liekö kuvan asiasanoituksessa mukana alttarikaappia? Tai alttarikaapin tietoihin kokoelmatietokanassa linkitetty kuvaa?

Räsäsen esityksessä vilahti esimerkki kokoelmatietokannan sisällöstä, jota hän ei "tietenkään" ollut saanut omin avuin näkyville. Kun/jos tavallisten kansalaisten ohella tutkijat ovat pääasiassa Finnan varassa, on erittäin olennaista määritellä hyvin se, mitä siellä museon kokoelmatiedoista näkyy. Hieman ihmeissäni olin, kun juuri ilmoitettiin pelkästään museoiden työntekijöille suunnatusta Finna-työpajasta, jossa mietitään "Mitä tietoa Finnan käyttäjille halutaan näyttää valokuvista, esineistä, taideteoksista, arkistoaineistoista, kokoelmista jne?" Toivoa sopisi, että mieleen tulee myös miettiä käyttäjien tarvitsemaa tietoa.