Pirttikylän kotiseutumuseossa

Kurikan ja Laihian jälkeen museopäivä jatkui ruotsinkielisellä Pohjanmaalla Pirttikylän kotiseutumuseossa, jossa opas oli tyylipuhtaasti mallia "olen täällä kesän enkä tiedä mistään mitään ja välitän vielä vähemmän". Esimerkiksi päärakennuksen (Småttgården) historian sai lukea pöydällä olevasta paperista, jos välttämättä halusi tietää enemmän kuin nimen.

Esineiden osalta yritin kysyä näistä kiiltotauluista, joihin aloin kiinnittää huomiota viime kesänä Pohjanmaalla ja joita oli ollut sekä Kurikan että Laihian museoissa. Mutta ei tiennyt mitään. Eikä kyse ollut siitä, etteikö museossa ollut esineitä, joista innostua.

Esimerkiksi tuvassa oli superhienosti maalattu pitkä kulmapenkki. Yllä näkyvässä arkussa kaunis maalaus. Isossa vitriinissä veistettyjä hahmoja, joissa oli (!) tekstilappuja.

Seinällä valokuva vuonna 1836 syntyneestä maankiertäjästä Anders Simonsson Si'bäck eli Simonas Ant, joka kulki turkki päällä ja avojaloin ympäri vuoden. Jos kahden A4:sen tekstin olisi jaksanut lukea, olisi siitä varmasti saanut jotain sanottavaa kävijöille.

Kanttori Krookin taffelipianossa ei ollut mitään ajoitusta.

Eikä museossa ollut vain (runsaasti) taloustavaraa. Siihen sisältyi pari huonetta Bergan lasitehtaan esittelyä ja pankkitoiminnalle omistettu huone. Jälkimmäisessä oli oppaan kollega/ohjaaja, jolla oli ilmiselvästi enemmän innostusta ja osaamista.

Mutta kumpikaan ei maininnut pihan kivikokoelmaa, johon sisältyneet virstanpylväät saivat innostuneen vastaanoton asiaa harrastavalta tuttavaltani jaettuani kuvat FB:ssä.