Kurikan museo ja kotiseututalo olivat Kukka-Maarian museopäivän ensimmäinen varsinainen kohde. Kotiseututalo oli vanhempi talo sekin ja kokoustilan lisäksi siellä on museotavaraa. Sekä yllä olevaan kuvaan että mieleen jäi 1800- ja 1900-luvun vaihteeseen ajoitettu ryijy, jonka kukkapaljous ja italialainen huvila eivät olleet kovin pohjalaisia. Oppaan esityksen mukaan mallit saatiin rannikon kaupunkien kautta ulkomailta.
Isohkossa huoneessa Kurikkaa saatiin kartalle ja asiantunteva nuori opas, joka teititteli minua koko tunnin kierroksen ajan, teki parhaansa saadakseen minutkin kartalle. Keskilattian vitriineissä on paikallisen metallinetsijän löytöjä, sekä sekalaisempia että lukuisia rahoja. Pienessä huoneessa oli jääkärien historiaa.
Varsinainen museorakennus ei päältä näyttänyt suurelta, mutta sisälsi runsaasti esineitä ja asiaa. Huom. vellikello, joka kuvassani jää vesitornin (?) reunaan. Vastaavan näin ajaessani toisessa paikallisessa rakennuksessa.
Alakerrassa valitettavasti "kesäkuussa 2019" valmistuvaksi luvattu uusi esihistorianäyttely oli edelleen suljetun oven takana. Alakerrassa oli myös tupainteriööri, josta ottamani kuvat eivät kerro mitään. Pahkakuppeja oli pieniä ja suuria, sahdille kuurnia ja talikynttilöille rasia. Selitin itsevarmasti oppaalle, että rasia tarvittiin, etteivät eläimet söisi rasvaisia kynttilöitä. Mutta missä minä olen tällaisen kuullut? Tuliko levitettyä puppua?
Pikkuhuoneessa kerrottiin paikallisesta harmonikan tekijästä Sameli Elomaasta. Tekstiilityö oli koottu toiseen pikkuhuoneeseen. Yläkerrassa yhdessä huoneessa oli teemana kapiokäsityöt. Toisessa yhdistyi metsästys ja koristemaalaus.
Massiivisten heinäkenkien valokuvaus epäonnistui. Niitä oli käytetty viime sodan aikana valvontatoimissa. Yllä jatsarien varsien muotoiluun käytettyjä malleja.
Yhdessä pikkuhuoneessa esiteltiin kirkollista esineistöä. Vasemmalla vaivaisukko, jonka "valmisti kirkon väkkäri ZachrisVesterlund vuonna 1875" ja oikealla "alttaritaulu, jossa on kirjoitus Isak Joupilta 1810".
Yläkerran eteisen hienon paratiisiaiheisen oven maalaajan nmeä opas ei ulkoa muistanut.
Eteisen pöydän päässä "Rullaurut 1920-luvulta" veivät ajatukset
viime kesän käyntiin mekaanisen musiikin museossa. Kurikan museon laite oli jätetty museolle ilman kontekstitietoja, joten ei tästä sen enempää.
Seinällä kontteja.
Pöydällä oltermannin sauvoja. Huomenna toisessa museossa ihan eri näköisiä esineitä samassa käytössä.
Ja lukuisista esineistä viimeisenä poimintana uusi keräilykohteeni eli hiirenloukku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti