Tietokanta, jossa on "kaikki"

Tänä aamuna linkkiä Nimisampoon jaettiin saatteella, jossa annettiin ymmärtää siinä olevan kaikki Suomen paikannimet. Vaikka näinhän ei ole. Riippumatta tietokannasta, tekijöistä ja näiden motivaatioista

missään tietokannassa ei ole "kaikkea"

Kansallisarkisto ei ole digitoinut "kaikkia" Suomen kirkonkirjoja. Vain ne ev.lut. ja ortodoksikirkkojen kirjat, jotka ovat säilyneet ja joita heillä on käsillä kokoelmissaan tai deponoituina. Esimerkiksi saksalaisten seurakuntien ja katolisen seurakunnan kirjat jäävät "kaiken" ulkopuolelle.

HisKi ei sisällä "kaikkia" kasteita, avioliittoja ja hautauksia. Vaan ne, jotka ovat säilyneet ja joista tiedot on tallennettu tietokantaan. (Omasta mielestäni HisKissä on esimerkillisesti näkyvissä saatavilla olevat ajanjaksot, mutta silti näkee jatkuvasti keskusteluavauksia, jossa on tehty hakuja tyhjästä. Tai kuviteltu, että HisKissä näkymättömyys on olemattomuutta.)

Kansalliskirjasto ei ole digitoinut "kaikkia" Suomessa ilmestyneitä lehtiä. Kuten olen monesti todennut, digiarkistosta puuttuu kolme varhaista aikakauslehteä. Sillä ne eivät kuulu Kansallisarkiston kokoelmiin. Samasta syystä viimeksi viikonloppuna huomasin yhden 1800-luvun sanomalehden puuttuvan ja aiemmin olen huomannut numeroita, joista puuttuu sivu. Näitä yksinkertaisesti ei ole kuvattavaksi.

Ja niin edelleen. On ymmärrettävää, että palveluiden markkinoinnissa pitää käyttää lyhyttä ja kutsuvaa ilmaisua. Mutta jotenkin pitäisi saada käyttäjille myös tietoon tietokannan rajat, jotka väistämättä ovat aina olemassa.

Tiivistyksenä (selittääkseni kuvituksen): tietokannat, joissa on "kaikki", ovat yhtä yleisiä kuin yksisarviset

Kuvitus: 1491 painettu kirja Hortus sanitatis , U. S. National Library of Medicine