Ensinnäkin Lahtinen totesi niiden tuoneen haltijalleen toisinaan suoraan tuloja ja joka tapauksessa informaatiota, jolla saattoi saada lisää rahaa ja valtaa. Virat alkoivat 1500-luvulla siirtyä sukupolvelta toiselle, mistä ekana tulee ajatus "kauheaa nepotismia". Mutta toisaalta oliko välttämättä osaavia vaihtoehtoja maantieteellisesti sopivalla etäisyydellä? Ja missä virkaan olisi opittu ellei kotiympäristössä? Eikä seuraava polvi ollut työtä välttämättä ottamassa vastaan sen innokkaammin kuin suutarinpoika omaa osaansa. Yhteiskunnan ylinkin kerros tekee päätöksiä omien mahdollisuuksiensa rajoissa.
Elisessä luennossa Janika Aho kävi läpi keskiajan kirkkoja Suomessa. Helpotuksekseni kaikki oli tuttua eli lukuiset eri tasoisesti opastetut kirkkokäynnit ovat jättäneet jotain jälkiä.
Kertaus on toki (lähes) aina hyödyllistä. Tässä tapauksessa erityisesti Ahon listaus kirkoissa edelleen näkyvästä ja kadotetusta. Ensimmäiseen luokkaan hän laski sijainnin maantieteellisesti. Teki mieli kommentoida maannousun siirtämiä rantaviivoja, mutta luennolla oli keskustelua ja kommentointia jo ihan tarpeeksi.
Yksi kirkon sisältä kadonnut elementti on kuoriaita, jonka itse aina unohdan. Vaikka olen ollut parissa pohjoismaisessa kirkossa, joissa se oli edelleen paikallaan. Että niin iso osa kirkon pinta-alasta oli varattu papille. Etteivät kyseiseen osaan tehdyt maalaukset olleet täysin kirkkoväen nähtävänäkään. No, aidasta kai sentään näkyy jotain läpi toisin kuin ortodoksisen kirkon ikonostaasista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti