Släkthistoria 6/2017 oli "pakko" ostaa nähdäkseni miten sukututkimusta Suomessa on siinä ohjeistettu. Herregud, mikä sekasotku! SAY:n väitetään syntyneen 1500-luvulta alkaen ja henkikirjoja olevan digitoituina vain 1800-luvulta. HisKi selitetään reittinä Kansalliskirjaston digitoimiin kirkonkirjoihin. Eikä mainita ollenkaan sen alkuperäistä hakutoimintoa!
Ainoa artikkeleista kiinnostanut oli katsaus entisajan rangaistuksiin. Se osoittautui ajanjaksoja sekoittavaksi ja osin muuhun lukemaani nojautuen virheelliseksikin.
Eli tämä ensi vuonna kerran kuukaudessa ilmestyväksi muuttuva lehti ei vakuuttanut. Ainoa hyödyllinen osuus oli Tukholman suomalaisesta seurakunnasta asiantuntijavastaus, jossa oli jotain minulle uutta.
Populär historia 9/2017 puolestaan tarjosi Ihan Oikean Historiantutkijan Annika Sandénin kirjoittaman pitrkähkön katsauksen lapsuuden historiaan keskiajalla ja 1600-luvulla. Lähteenään viime vuonna ilmestynyt Eva Österbergin kirja De små då - perspektiv på barn i historien ja omat tuomiokirjapoimintansa. Jaksaisipa joku tehdä vastaavia 1700- ja 1800-luvun oikeuspöytäkirjoista!
Toinen läpilukemani juttu käsitteli isorokkoa ja rokotusta lähes nykyaikaan asti. Mainitsematta ollenkaan 1700-luvun rokonistutuksia Euroopassa ja Ruotsin valtakunnassa! (Kaipaatko lisätietoa? Rokonistutuksesta)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti