Aamun aluksi oli kaksi esitystä Mankbyn tutkimusten kulusta. Monivuotisten ja perusteellisten tutkimuskaivausten jälkeen kylätontin pinta-alasta on tutkittu 5 prosenttia! Kun tässä oli "tuskin kahta samanlaista rakennetta" ja toinen tutkituista taloista saattoi kuulua rälssille, niin voidaanko mitään yleistää? Kylään suunniteltu arkeologiapuisto ei ole vielä edennyt ja ajatus paremmista merkinnöistä paikan päällä herätti salissa heti pelon omatoimikaivelijoista. Sääli, niin sääli.
Lounastauolla minä ja muutama muukin tutustui Hämeen linnan (jossa seminaaria pidettiin) uuteen vaihtuvaan näyttelyyn Rikkauksien Häme.
Tiina Mikkasen gradunsa pohjalta pitämä esitelmä Kotien tulisijat keskiajalla ja uuden ajan alussa (Etelä- ja Länsi-Suomessa) oli erinomaisen opettavainen. Ja maanläheinen. Ennen uuneja kun kokattiin maanpinnassa olevalla liedellä, jonka toivottavasti ymmärsin oikein ikäänkuin kohennetuksi ja pysyväksi nuotiopaikaksi, joka saattoi olla nurkassa, seinänvierellä tai keskilattilalla.
Näistä jää jäljelle kiviä ja perustusrakenteita, mutta ne eivät näy maanpinnalle eivätkä tule näin helposti arkeologisen tutkimuksen kohteeksi. Kun lisäksi liesien päälle on voitu rakentaa myöhemmin uuni, on todistusaineisto maaseudulta niin vähäistä, ettei Mikkonen uskaltanut sanoa milloin uunit ovat lopullisesti syrjäyttäneet liedet. Varmaankin myöhemmin kuin 1400-luvun puolivälissä, jolloin muutos tapahtui Turussa, jossa tuolloin saattoi olla jo ensimmäiset savukanavalliset uunitkin.
Niitä paljon varhaisempia ovat savikupoliuunit ja kiukaat. Kummatkaan eivät ole alussa olleet sellaisia massoja, kuin ulkomuseoissa nähdyt uunit vaan pieniä ja matalia. Savikupoliuunissa nimensä mukaisesti oli kiveys pohjana ja päällä kupolimainen kehikko, joka oli peitetty savella. Kiukaat koottiin ilman laastia ja peitettiin pienillä kivillä, jotka varasivat lämpöä. Miten se tästä huolimatta oli "laeltaan avoin" jäi minulta ymmärtämättä.
Umpilakinen kiviuuni tuli käyttöön samoihin aikoihin kuin Ruotsin valta saapui.
Ennen kahvia ehti vielä Anna-Maria Salonen käsitellä kyläkalmistoja, joita ei historiankirjoituksen mukaan kristillisellä ajalla seurakuntien synnyn jälkeen olisi pitänyt olla, mutta joita on silti löytynyt. Mutta vasta kolme kappaletta, joten johtopäätöksiä hankala vetää.
Kahvin jälkeen Sami Raninen päivitti Tursiannotkon tilannetta niin yleisellä tasolla, että en huomannut mitään itselleni uutta. Lopuksi Tuuli Heinonen selitti historiallisia lähteitä, joita hän oli gradussaan käyttänyt Vantaan Mårtensbyn arkeologisen tutkimuksen tueksi/rikastuttamiseksi. Oli virkistävää kuulla 1500-luvun voudintilejä kuvattavan "systemaattisiksi ja helppolukuisiksi". Kaikki on suhteellista. Tuomiokirjoja Heinonen oli lukenut neljältä 1600-luvun vuosikymmeneltä etsien mainintoja materiasta ja kontakteista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti