Kulttuuriperintöä, viikot 5 ja 6

1) Viime viikolla Helsingin yliopiston verkkokurssissa esiteltiin kulttuuriperinnön instituutioita. En kuunnellut kovin keskittyneesti.

2) Omatoimiopiskeluna menin viime perjantaina yliopistolle kuuntelemaan Simon Woodwardin luennon Whose heritage is it anyway? Negotiating colonial histories in The Gambia. Mielenkiintoinen ja vaikea tiivistää. Erityisesti kiehtoi (sattuneista syistä) se, miten Gambiassa on muodostettu turistituotteita Alex Haleyn kirjasta Juuret, jonka totuudellisuus kyseenalaistettiin hyvin pian julkaisun jälkeen. Nyt turisteja viedään linnoitetulle saarelle kuvittelemaan sinne vangittuja orjia, joita todennäköisesti ei saarella koskaan ollut, ja käymään kylässä, jonka heimo on Haleyn kuvitellun esi-isän.

3) Sopivasti juuri turismilla aloitettiin verkkokurssin viimeinen varsinainen luentoviikko. Sen jälkeen yllättyin, kun Visa Immonen esitteli geeniperimän kulttuuriperintönä! Hän oli analysoinut (julkaissut?) geenitestejä käyttäneiden sukututkijoiden verkkokeskusteluja. Kolmantena aiheena oli digitaalinen kulttuuriperintö. Sen yhteydessä Immonen näytti kalvon

Tämä kuullosti tutulta.

4) Heti painettuani tämän aamuisen "määritelmä"postaukseni julkaistuksi lähdin yliopistolle, jossa EU:n tutkimusinfrastruktuurikonsortio DARIAH markkinoi itseään. (Suomi ei ole toistaiseksi jäsenenä.) Ennen sinänsä mielenkiintoinen mainoksen kuulemista esiteltiin Helsingin yliopiston ja Aallon tutkimustoimintaa, jonka kattoterminä on Digital Humanities. Tämän alla on m.m. aamulla mainitsemani digitaalinen historiantutkimus -hanke.

Yllätyin aika tavalla, kun Mikko Tolonen kertoi tässä yhteydessä sanojen Digital Humanities olevan "emerging field combining culture heritage research with contemporary information and communication". Jos tästä sanat "culture heritage research" korvaa kulttuuriperinnön tutkimuksella ja muistaa, että siinä Visa Immosen luentokalvoista kopioiden "Ei tutkita menneisyyttä ja sen jälkiä sinänsä", sillä näitä tutkii "arkeologia, historiankirjoitus, kansatiede, taidehistoria", vaan sitä "miten menneisyyttä arvotetaan, säilytetään, esitetään, käytetään?"...

Mitä humanistinen tutkimus olisikaan, jos käsitteet olivat yksiselitteisiä. Ainakin nyt ymmärrän, miksi viime perjantain seminaarin kahvitauolla yksi keskustelun aloitus oli "Mitä ymmärrätte kulttuuriperinnöllä?" Ja jos kuulen sen uudestaan, voin sujuvasti sanoa "Esimerkiksi geeniperimämme".