"Avoin GLAM ja mitä näitä nyt on?"

Otsikko on lainaus eilisestä lounaskeskustelusta, jota yllä oleva kuva (Nautelankosken museot via Suomi syö ja juo, CC BY 2.0) ei kuvaa. Lainaus ei taida olla sanatarkka, mutta sen hengessä ajattelin tehdä kenttäkatsausta historianharrastajan ja sukututkijan näkökulmasta. Sivustaseuraajan tiedoilla. (Vaikka itse olen käyttänyt internettiä syksystä 1990, heräsin (muistaakseni) sen sukututkimuksellisiin mahdollisuuksiin vasta HisKin myötä ja tosissani vuoden 2006 paikkeilla.)

Kuten Hack4fi-gaalan yhteydessä kävi ilmi, AvoinGLAM-toiminta on ollut Suomessa käynnissä neljä vuotta. GLAM on englanninkielinen lyhenne, joka kattaa galleriat, kirjastot, arkistot ja museot. Tarkoitus (minun ymmärrykseni mukaan) on saada näitä avaamaan aineistojaan verkossa mahdollisimman vähäisin käyttörajoituksin. Jotta insituutiot näkisivät tästä syntyvää arvoa ja toimintaa, on järjestetty m.m. hackathoneja. Mutta painopiste on nimenomaan mahdollistamisessa.

Suomessa toimijoista ovat korostuneet museot. Ilman AvoinGLAM-verkostoa meillä ei todennäköisesti olisi nyt verkossa niin paljon käytettävissä olevia valokuvia kuin on. Muut arkistoavaukset ovat toistaiseksi olleet pienimuotoisempia, kun Arkistolaitos oli avoimella linjalla digitaaliarkiston alusta asti (taiv. kiitos).

Aikaansaannokset ovat siis hyödyttäneet monia, jotka eivät ole edes tienneet, mitä työtä on tehty niiden eteen. Ja toisaalta aineistoja avanneilla ei ole täyttä näkyvyyttä siihen, kuinka hyödyllistä avaus on ollut. (Avoimuuden kautta Avoin GLAM linkittyy Wikipediaan ja Wikimediaan, jotka ovat sekä aineiston jakelu- että hyödyntämiskanavia.)

Myös (täälläkin) esillä ollut digitaalinen historiantutkimus on määrittelemätön käsite, kuten viimeviikkoisessa seminaarissa kävi (taas) ilmi. Onko se hienoja (laskennallisia) menetelmiä ja upouusia ideoita? Riittääkö piiriin pääsyyn haut digitoituun lehtiaineistoon tai pisteiden merkitseminen digitaaliseen karttaan? Tai digitoitujen aineistojen (perinteisempi) käyttö sekä tuotosten jakaminen verkossa? Jälkimmäistähän sukututkijat ovat tehneet jo vuosikymmeniä raapimatta suuremmin päätään, mutta akateemisilla tutkijoilla on omat ongelmansa.

Historianharrastajan kannalta ammattilaisten digitaalinen historiantutkimus -aktiviteetti tarkoittaa sitä, että esim. Arkistolaitoksella (mistä merkkejä Hack4fi-postauksen lopussa) on intressiä kehittää tutkimuksen mahdollisuuksia sekä uusilla verkkoaineistoilla että työkaluilla, joista harrastajatkin voivat hyötyä.

Toivottavasti toiminnan tuloksena myös joku päivä ammattilaisten tutkimuksissaan kokoamat tietokannat (esim. isonvihan pakolaisista, merimiehen vaimoista tai porilaisten sukulaisuussuhteista) saadaan yleisempään käyttöön. Sekä tuloksien luotettavuuden arvioimiseksi että uusien johtopäätösten mahdollistamiseksi. Ja laiskojen amatöörien avuksi.

(Asiallisempaa tekstiä digitaalisesta historiantutkimuksesta on Kenneth Nybergin ja Jessica Parland-von Essenin verkkokirjassa Historia i en digital värld, josta työstävät parhaillaan kakkosversiota.)

Sekä AvoinGLAM että historiantutkijoiden digitaalipohdinta ovat suhteellisen uusia hankkeita. Jo niitä ennen ja niistä riippumatta on aineistoja digitalisoitu, jaettu ja hyödynnetty. Erityisesti sukututkimuksen ja paikallishistoriaharrastuksen piirissä. Ja edelleen on hyviä ideoita toteuttamatta, kuten aprillipilani taustalla oleva ajatus isosta paikallishistorian portaalista.