Ikimuistoisen Saressalon esityksen jälkeen tiedän, että
tietokirjojen kritiikki on hänelle sydämen asia. Alkulauseensa "Tietokirjan kirjoittaminen on julkista toimintaa." sekoittaa kirjan julkaisun sen kirjoittamiseen, jota hyvin harvoin tehdään julkisesti.
Lyhyehkön tekstin aiheena on kritiikin vastaanotto eli miten tietokirjan kirjoittajan tulee "suhtautua avoimesti saamaansa kritiikkiin, ottaa siitä opiksi ja miettiä, onkohan kritiikissä todella aihetta." Käytännön vinkkejä kritiikin
saamiseen artikkelissa ei ole, vaikka Kotiseutuliitto välittää sitä nykyään maksua vastaan.
Mikko Närhi aloittaa osionsa
Kustantaminen ja markkinointi toteamalla "Kotiseututeos on markkinoitava ensin kustantajalle ja sitten myös lukijoille." Hieman outoa, kun useimmat kotiseututeokset ovat omakustanteita. Niiden teossa Närhi näkee riskinä "että
eteisen nurkassa makaa muutama laatikko kirjoja, joiden taitto- ja
painatuskulut on maksettava ajallaan (arvonlisäveroineen)."
Oikea media
huomauttaa monista erilaisista julkaisumuodoista. Hyviä pointteja,
jotka olisivat sopineet ehkä paremmin jonnekin muualle
ABC-kokonaisuudessa? Alaosa
Kustannustoimittaja kertaa samaa, joka oli Makkosen kirjoitusprosessissa.
Närhi suosittelee julkaisusta kiinnostuneelle markkinatutkimusta. Ilmeisesti hän ei miellä julkaisemista harrastustoiminnan osaksi vaan selkeästi tulonhankintaan pyrkivänä? Omakustanteen markkinointiinkin Närhi suosittelee vahvasti ammattilaisia. "Kirjan tuottoa voi jakaa mainostoimiston kanssa osana heidän palkkiotaan."
Mistä päästään rahoitukseen, joka on otsikossa rajattu tutkimukseen, mutta
Saressalon kysymyksenä kuitenkin "millä saadaan katettua edellisessä luvussa hahmoteltuja tutkimus- ja julkaisukustannuksia." . "Edelliseen lukuun" ei ole linkkiä, tietenkään. Enkä keksi mistä pätkästä voisi olla kyse, vaikka kaiken olen nyt silmäillyt läpi. Ihan on kuin tekstit olisi kirjoitettu toisenlaiseen julkaisumuotoon...
Aakkoset loppuivat tähän.
(Arviointi perustuu sivuston tilaan 20.11.2014.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti