Ala-aulassa uutena ja värikkäänä elementtinä minua kutsui vaihtuva näyttely Revontuli. 60-luvun eleganssia. Esillä oli Suomen Trikoon 1966-69 vientimarkkinoille tuottamia vaatteita, jotka olivat tosi upeita. Joskus tällaiset näyttelyt tuottavat myötähäpeää, mutta tästä olin vain ihastunut.
Erinomainen lisä oli ajan musiikki, jota kävijät saivat valikoimasta vaihtaa. Ehdin tansahdella vapaamuotoisesti ennen kuin tilaan tuli muita ja soittaa 4 biisiä. Miksei museoissa soi useammin musiikki? Talonpoikaisympäristössä pelimannin viulu tai a cappella rekilaulu?
Revontuli – Säkenöivää eleganssia Pohjolasta. Kuva: Marika Tamminen / Vapriikin kuva-arkisto |
Viestinviejät-näyttelystä. Kuvaaja Juha Valkeajoki. Postimuseo |
Sitä esiteltiin yhdellä isolla ja useilla lyhyemmillä aikajanoilla. Välillä yhdessä ja välillä erikseen olivat postin hallinto, asiakaskokemus, työnteko ja logistiikka. Mistään näistä en saanut ehjää kuvaa. Museonäyttely ei ole narratiivisen historian ystävän paikka?
Viestinviejät-näyttelystä. Kuvaaja Juha Valkeajoki. Postimuseo |
PS 1. Tapasin sattumalta käynnin yhteydessä Postimuseon johtajan Kimmo Antilan, joka tarjosi minulle kupillisen kahvia ja kuunteli päällimmäiset valitukseni. Tämä ei mielestäni olennaisesti vaikuttanut blogitekstin sisältöön. Pääsylippuni maksoin itse.
PS 2. Eilen sain toisessa yhteydessä Vapriikin kuvapolitiikan kirjoitetussa muodossa
@K_KM_K Omaan käyttöön tarkoittaa ei kaupalliseen käyttöön. Saa jakaa somessa.
— Vapriikki (@vapriikki) October 14, 2014
Seuraavalle lippukassaa varten tulostan oheisen lomakkeen ja pyydän kuittauksen kirjallisena. Enkä jatkossakaan pyydä lupia erikseen, sillä tämän on tarkoitus olla hauskaa. Hah.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti