Syksyyn kuuluu ruskaretki pohjoiseen, joten minä lähdin Tampereelle. Varsinainen motivaattori oli Juha Hurmeen
Suomalaisten puolustus-trilogian viimeinen osa
Maailmankaikkeus, joka sai ensi iltansa suomalaisen kirjallisuuden päivänä. Osuvasti, sillä päähenkilönä on Jaakko Juteini, jota käsiohjelma kutsui "maailman ensimmäiseksi suomenkieliseksi kirjailijaksi".
Trilogiasta suurimman vaikutuksen minuun teki Europaeus. Maailmankaikkeuden huippuhetki oli bluesina (tms.) esitetty
Arvon mekin ansaitsemme. Väliajalla joku sanoi, että esitys oli kirjanmakuinen. Mutta moniko on lukenut Juteinia? Minä todistettavasti
bloginostojen verran.
Lauantaiaamuna oli ennen museoiden avautumista aikaa testata
Tampereen kulttuuriraitteja.
Hilma ja puuvillatehdas vei Finlaysonin alueelle. Aktivaatiotehtäviä kokeilin sen verran, että hypin muutaman kerran Plevnan edessä ja totesin (yllätyksettömästi) etten missään tapauksessa jaksaisi jo 140 metrin matkaa. Finlaysonin kirkon yksityiskohtien metsästys osoittautui myös mahdottomaksi. Kirkko oli huputettu.
Sen vieressä olevaa Finlaysonin palatsia en muistanut koskaan nähneeni, vaikka varmasti kävin viereisellä Tallipihalla jonain menneisyyden kesänä.
Vaihdoin vauhdissa raittiin
Wilhelm von Nottbeckin Tampere ja hätäisen lukemisen jälkeen suuntasin kohti Milavidaa. Vasta kun kohtasin tämänkin huputettuna tajusin, että kyseessä oli Näsilinna. Näinkö lähellä keskustaa se onkin? Ja näkyy yhdessä palatsin kanssa Tampellan puoleiselle rannalle.
Täyskäännös toi eteeni Kalle Päätalon muistomerkin. Hänenkin jälkiään voisi yhdellä kulttuuriraitilla kulkea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti