Suutari Madetojan torpan kohtalo

Sarjakuva Tuulispäästä 18.11.1910 saa selostuksensa 10.11.1910 julkaistusta Perä-Pohjolaisesta:

Römppäpuhdistusta Kemin maalaiskunnassa. Suutari Madetojan torppa, sijaiten Kemijoen yli vievän rautatiensillan läheisyydessä tällä puolella jokea Hietamäen tilan maalla, on kaiken aikaa ollut pahennuksen pesänä paikkakunnallaan tai huonomaineisten naisten sekä kaikellaisten retkumiesten, jopa varkaitten pesäpaikkana. Kemin maalaiskunnan kirkkoherran, rovasti Laguksen ansio etupäässä kumminkin on, että tämä pahennuksen pesä nyt on hävinnyt perustuksia myöten.

Rovasti Lagus näet, vapauttaakseen paikkakunnan tästä pesästä, osti sen toissa päivänä torpan haltijalta ja niin pian kuin kauppa oli tehty, saapui torpan edustalle muutamia hevosia ja miehiä, jolloin toiset ryhtyivät muuttamaan Madetojaa perheineen toiseen asuntoon, toiset taassen purkamaan torppaa.

Kauppa oli niin tehty, että ostaja saa torpan heti haltuunsa, kun on hinnan suorittanut. Niin hyvin majan muutto kuin torpan maahan hajotus oli suoritettu noin parissa tunnissa. Tuskinpa Amerikassakaan usein saavutetaan sellaista ennätystä. Torpan oston välitti Hietamäen tilan omistaja Wilho Lintula, joka niinikään ansaitsee tunnustuksen siitä, että paikkakunnalta saatiin tällainen pesä häviämään.

Madetoja muutettiin kunnan hankkimaan uuteen asuntoon torpan ostajan kustannuksella. Hän itsekin oli jo huomannut torppansa olojen kaipaavan kohentamista, koskapa oli mielissään tästä muutoksesta ja lupasi uudessa asunnossaan muuttaa elintapojaankin.

Mutta Kemin suunnalla myös rakennettiin. Helsingin Kaiku julkaisi numerossaan 3-4/1903 tämän komean kuvan uudesta rautatiesillasta.

Ja Kemistä puheen ollen vielä gradulinkki. Sipilä, Riikka-Tiina: Paiseenperältä Laitakaribialle : Kemin epäviralliset paikannimet