Kirkkoherran hautajaiset Torniossa 1681

Lapin matkakertomuksia on 1600-luvultakin!? Tämä selvisi minulle kun kirjastotietokannan selailussa osuin Marja Itkonen-Kailan suomentamaan Jean-Francois Regnadin tekstiin, josta lainaamani kappale Retki Lappiin oli painettu 2012. Itkonen-Kailan johdannosta käy ilmi, että Regnard oli jatkanut omia muistiinpanojaan referoimalla toista kirjoittajaa eli pitkät pätkät tekstiä ovat muuta kuin omakohtaista kokemusta.

Toisin kuin kirkkoherra Johannes Tornaeuksen kuolemaan liittyvät kuvaukset. Kirkkoherra oli kuollut muutamia päiviä ennen kuin ranskalainen seurue tuli Tornioon. He kävivät surutalossa, jossa näkivät vainajan "makaamassa arkussa täydessä virka-asussaan, joka oli juuri tätä varten valmistettu hänelle". "Hänen vaimonsa makasi vuoteellaan toisella puolen huonetta, ja huokaukset ja kyyneleet todistivat surusta". Suurissa hopeamaljoissa oli "ranskalaisia ja espanjalaisia viinejä sekä viinaa", joita tarjottiin vierailijoille. (s. 24)

Seurue kutsuttiin myös Tornaeuksen hautajaisiin ja tilaisuuden kuvaus lienee ajalleen melko harvinainen.

Juhlallisuudet aloitettiin vainajan kodissa (eli pappilassa?). Koko talo oli täynnä pappeja. "Heillä oli yllään pitkät mustat kaavut ja päässään niin korkeakupuiset hatut, että niitä olisi voinut luulla kattupalkkeja kannattaviksi pylväiksi. Huoneen keskellä oli kankaalla peitetty arkku, jossa vainaja lepäsi." "Seurueen vanhin piti ruumissaarnan kaikkien läsnäolijoiden kuunnellessa". "Naiset olivat miehistä erillään pienessä huoneessa ja huokailivat sydäntäsärkevästi". (s. 120)

"Samaan aikaan kun salissa saarnattiin, pidettiin kirkossa suomenkielinen saarna, ja molempien saarnojen loputtua lähdettiin viemään ruumista kirkkoon." (s. 120) Pappilassa saarnattiin latinaksi tai ruotsiksi? Arkku kannettiin olkapäillä ja sen jäljessä kulki surusaatto. "Arkku asetettiin keskelle kirkkoa, ja samalla veisattiin virsiä." "Tämän jälkeen alkoi varsinainen suuri hautajaispuhe." (s. 121) Sen loputtua siirryttiin juhla-aterialle.

"Meidät johdatettiin suureen saliin, jonka täytti kolme pitkää pöytää. Tämä sali oli kunniavieraita varten. Lisäksi oli viisi tai kuusi vielä täydempää huonetta, joihin oli tarkoitus saada mahtumaan kaikki muut läsnäolijat." "Aterian aluksi nautittiin viinan ja oluen sekoitusta sekä muuatta toista, oluesta, viinistä ja sokerista tehtyä juomaa, jonka nimi oli calchat, molemmat pahimman makuisia juomia joita ihminen voi saada alas kurkustaan."  (s. 122) "Pöydät olivat täynnä erilaisia ja, jos niin uskallan sanoa, antiikkisia liharuokia; ne oli nimittäin paistettuy jo aikakin viikkoa aikaisemmin." (s. 123)

Maljojen nosto oli osa ohjelmaa ja ruuan jälkeen "papit joivat ja polttivat kunnes sortuivat pöydän alle". "Vainajan vävy Olaus Graan yritti tuoppi kädessä hoiperellen saattaa meidät veneellemme, mutta jalat pettivät hänen altaan ja hän oli vähällä pudota jokeen. Kahden miehen oli kainaloista kannatellen talutettava hänet pois." (s. 124)

Seuraavana päivänä oli vielä rääppiäiset. (s. 124-125)

Kuva Historiska museet. Peter Sillén SHMM