Prologi asian vierestä. Google heitti minut Historiallisen sanomalehtikirjaston aikakauslehtien puolelle nimekkeeseen Suomen Viikkolehti. Hämmästyksekseni vuoden 1890 numeroita avatessa törmäsin tekstiin "Ei oikeuksia hakemiston sisältöön" enkä saanut lehtiä ollenkaan auki. Ennenkuin huomasin, että ilmiö ei ulottunut saman nimikkeen vuoden 1912 numeroihin, aloin pelätä, että vuodenvaihteessa oli tehty uusia linjauksia tekijänoikeuksien suhteen. Niinpä valitsin testausmielessä mielivaltaisesti toisen lehden.
Siirtyminen asiaan. Tuo toinen lehti oli
Aamurusko - Sortavalan Evankelisen Seuran Lehtisiä lapsille. Sen numeroista satuin avaamaan vuoden 1895 ensimmäisen, jonka kansi vaikutti järkyttävältä.
Vilaisu sisäsivuille selvensi mielikuvan. Kyse ei (sentään) ollut isästä, joka kysyy kuolevalta lapselta sopivaa tekstiä hautaristiin, vaan lapsesta, joka pyytää isältä kristinuskoon liittyvää tekstiä. Mutta silti: lapsille suunnatussa lehdessä esitellään kuolevia lapsia?!
Tuohtuneena aloin selittämään asiaa työkaverille. Hän reflektoi hetken menneisyyden lapsikuolleisuutta, mutta löysi hedelmällisemmän näkökulman kun palautti mieleeni nykyajan lastenkirjallisuuden, jolla esitellään lapsille elämän nurjempia puolia. Avioeroa, sairaalakäyntiä, läheisen kuolemaa.
Eli ei sen kummempaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti