Kommentti tuposta

Hesarin verkkouutinen viime viikon lopulla oli otsikoitu "70-luvulla tupo-korotus oli yli 10 prosenttia, nyt 20 euroa". Tarkoitushakuista raflaavuutta, kun jutun graafista näkyi, että inflaatio oli 70-luvulla paljon korkeamalla kuin korotusprosentit.

Sitä miten, jos mitenkään, ovat muuttuneet sopimusneuvottelut, ei Hesari paljasta. Menneisyydestä antaa tietoa (tai ainakin näkemystä) Aarno Laitisen Musta monopoli, jonka kappaleen perin mummoltani. Siinä 80-luvun alkaessa SAK:n ja STK:n pj:t

ovat jo hengessään sopineet, että teollisuuden kilpailukyvyn turvaamiseksi palkankorotukset on saatava mahdollisimman pieniksi. Asia ei toki ole tällä selvä, vaan tarvitaan vielä joukko näyttäviä lavastuksia, julkilausumia, lakkoja, tv-esiintymisiä, uhkauksia, vetoomuksia ja ehkäpä tasavallan presidentinkin puuttuminen palkkaneuvotteluihin. Mutta jos se olisi näistä kahdesta miehestä kiinni, sopimukset olisi jo tehty 0-linjalla.

Lopputulos on kuitenkin kaikille selvä. Palkkoja korotetaan vain nimellisesti, inflaatio pysyy edelleen ainakin kymmenessä prosentissa, hallituksen kansantalousmiehet todistavat julkisuudessa kuinka "kotitalouksien käytössä olevat tulot" nousevat, vaikka kaikkien palkansaajien ja perheenemäntien mielestä hinnat nousevat nopeammin kuin palkat.

Koko kirja näyttää olevan terveellistä lukemista niille, jotka kuvittelevat, että historiaa voi luotettavasti kirjoittaa asiakirjalähteiden perusteella. Itseni olisi kannattanut tarttua siihen ennen sinisilmäistä ja suoraselkäistä sekaantumistani ay-aktiviteetteihin.

Kuva 1850-luvun tunnistamattomasta tytöstä Nordiska museet, Wikimedia.