Historia-lehden päätoimittaja Sami Sallinen korosti lehtensä vähäisiä resursseja ja linjasi:
"Hyvä historialehti on mun mielestä sellanen, josta löytyy vähän uutta näkökulmaa näihin vanhoihin tuttuihin aiheisiin, joita on käsitelty monta kertaa vuosikymmenten jopa vuosisatojen aikana, mutta jotka edelleen kiehtovat lukijoita. Mutta myös sellainen lehti, joka voi myös tuoda lukijalle joitakin yllätyksiä, ihan uusia aiheita."Ilmankos minusta tuntuu, siltä, ettei kyseisessä lehdessä ole paljoa uutta. Historiankirjoituksesta Sallinen kommentoi:
"Tarinallisuus on ihan keskeinen juttu lehden tekemisessä. Jos kirjoitetaan tällaista kuivaa akateemista historiaa niin ei sitä jaksa kukaan lukea kovin montaa juttua, mutta jos siinä on tarina ja erilaisia näkökulmia ja mielenkiintoisia henkilöitä, siitä tulee paljon miellyttävämpi ja monipuolisempi lukukokemus."Akateemisen ja populaarisen historiankirjoituksen suhteesta jatkoi Teemu Keskisarja.
"Mittarit ovat niin erilaisia, ettei voi puhua akateemisen historiatutkimuksen ja iltapäivälehtien ja kuvalehtien tasosta. Enkä tarkoita tätä väheksyäkseni noita jälkimmäisiä vaan tarkoitan lähinnä sitä että akateemisissa historioitsijoiden ammattilehdissä kieli ja kerronta on niin tolkuttoman koukeroista ja sivistyssanoista kyllästytettyä että niillä ei ole käytännöllisesti katsoen lukijoita ollenkaan kun taas iltapäivälehtien ja historia-aiheisten kuvalehtien tulee tavoitella sitä suurempaa yleisöä."
"Sehän on tavattoman vaativa tehtävä yleistajuistaa joku vaikea asia vaikkapa parille aukeamalle, vaikka saa käyttää värikuvia apuna. En lainkaan väheksy sellaisia kirjoittajia, jotka työskentelevät niistä lähtökohdista. Yliopistolla historiantutkija saa monta vuotta puuhata jotain 300-400 sivuista opusta eikä hänen oikeastaan tarvitse piitata edes siitä että jaksaako sitä kirjaa kukaan ostaa tai lukea. Mutta iltapäivälehtien toimittaja luultavasti työskentelee paljon kouriintuntuvammassa paineessa ja on vastuullisempi tekemisistään lukijoille."Keskisarja mielsi (mielestäni oikein), että varsinkin iltapäivälehtien "aiheet ovat verrattain yksipuolisia eli sodat ja rikokset. "
"Yksipuolisuudessa kielteisintä on se, että aina vaan nämä viime sodat 39-45 ja rikollisuudesta aina vaan Kyllikki Saari ja Bodom. Ehkä toimittajille sanoisin vinkiksi, että niitä hyvin mielenkiintoisia sotia ja värikkäitä persoonia ja veri- ja aivoroiskeisia kirvesmurhamysteereitä löytyisi myös niistä varhaisemmista aikakausista. Eikä niiden yleistajuistaminen tai myyminen välttämättä ole kovin paljon vaikeampaa kuin näiden yleisesti tunnettujen talvisodan ja 1900-luvun jälkipuoliskon rikosten tarinat."Jeees! Olen ajatellut, että Historia-lehdelle voisi joskus tarjota 1800-luvun rikostarinoita. Todennäköisesti ja toivottavasti joku ehtii ensin, sillä lukeminen olisi vaivattomampaa kuin kirjoittaminen.
Täytyy tietysti muistaa että paitsi journalismia tää on myös liiketoimintaa. Valtavastihan maailmassa olisi mielenkiintoisia aiheita mistä voisi vaikka just tällaisia historialehtiä tehdä mutta ongelma on se, että se potentiaalinen ostajakunta on niin pieni, että suurin osa mielenkiintoisistakaan aiheista luultavasti ei tuo edes omaansa takaisin kun niitä myydään. Sen takia nää niinkuin valikoituu kuitenkin sitten loppujen lopuksi kapeille alueille.Kaupallisuuden symbolina SA-kuva 20126: Vihanneskauppiaat Kauppatorilla 20.6.1941
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti