Lehtileikepinosta

Kuva: Lehtikärryt Helsingin kadulla (Mariankadun ja Aleksin kulma?) 20.6.1941. SA-kuva 20070

Sukututkimus DNA:lla on minua hieman kutkuttanut, mutta Matti Kalliokosken kolumni Hesarissa 30.6.2013 pysäytti jo otsikollaan: Kenelle haluaisit luovuttaa tiedot geeneistäsi? Kerran luotu tieto saattaa vaikuttaa pitkäään ja arvaamattomasti ja kertoo itseni lisäksi muista.

Elokuun Yhteishyvässä Nostalgian tuoksua tarjosi Lemon Juice & Glycerin, jonka "sitruunainen resepti on säilynyt lähes muuttumattomana yli 60 vuotta". Käsivoide tuotiin markkinoille vuonna 1952 ja sen oli tarkoitus olla "ihannoitua Amerikan luksusta" "johon myös työläisperheen äidillä olisi varaa".

Helsingin Sanomissa 31.7. kerrottiin varsin erikoisesta historiallisen ajan "arkeologiasta". Maanmittari Klaus Wesa on kuokkinut Malmin lentokentällä esiin kivikirjaimia, joilla on kirjoitettu Helsinki. "75 vuodessa materiaali on uponnut ja levinnyt maahan. Alkuperäinen teksti on nyt parinkymmenen sentin syvyydessä."

Vapaaehtoisvoimin on pystytetty Lieksan Rukajärvikeskus (HS 2.8.2013), jossa on "yksityiskohtaiset tiedot 2750 Rukajärvellä kaatuneesta. Siellä on tallessa 7000 valokuvaa, yli 15000 sivua muistelmia, 700 ääninauhaa, 130 videohaastattelua, rintamalla tehtyjä puhdetöitä."

Ville Rannan Kyllä eikä ei sai Hesariin kaksi sivua 13.8.2013. Oman lukukokemukseni jättämään kysymykseen historian esityksen tarkkuudesta Ranta on todennut "Melkein kaikki henkilöhahmoni ovat todellisia henkilöitä ja monet heidän elämänsä käänteet ovat tapahtuneet oikeasti." Toimittajalle riittää, että päähenkilö "löytyy jopa Wikipediasta" eikä hän problematisoi Rannan ei-orjallista historian noudattamista, jota tämä kuvaa sanoen "Hahmojen rakentaminen on kuin jazzin improvisointia, jossa tuttua melodiaa viedään uuteen suuntaan."

Jaakko Kangasluoman 15.8.2013 julkaistun kolumnin aiheena on Päättymätön valokuvatuokio, jonka valossa hänen tyttäriensä ensimmäisinä vuosina

"Ihmisten pääasiallinen ravinto koostui korvapuusteista ja vaihtelevin tavoin muotoillusta voitaikinasta. Ruoka nautittiin kahviloissa, yleensä pillimehun kanssa. Isä eli kahvilla."

Toki kotonakin syötiin. Vauva-aikaan ravinto oli värikkäitä töhniä, jotka hierottiin kasvoihin ennen syömistä. Toimituksen aikana kuului nauraa hysteerisesti. Myöhemmällä iällä syötiin lähinnä kakkuja. [...] Sukulaisten ja ystävien läsnäolo oli jatkuvaa ja poikkeuksetta ongelmatonta. Hekin söivät kakkuja."