Arkeologian salaisuudet, viikko 8

Viimeistä viedään. Tällä kertaa ei ollut luentovideota ollenkaan, testi kertasi aiempia viikkoja ja ilmaan heitettiin kysymys "Kuka omistaa menneisyyden?" Neljässä haastatteluvideossa arkeologit poliittisesti korrektisti kertoivat, että heidän kaivamansa jäänteet kuuluvat sille valtiolle, jonka alueella nyt ovat. Ihanteellisemmin kuitenkin totesivat, että luodun informaation pitäisi kuulua kaikille.

Sattumalta kuuntelin tällä viikolla Oxfordin yliopiston sivuilta lataamani Roger O'Keefen luennon, jossa hän selitti miten käsite "maailmanperintö" on vuosisatojen kuluessa syntynyt. On mahdollista ajatella, että menneisyys kuuluu meille kaikille ja kansallisvaltiot ovat vain huoltaja-holhoojia.

Informaation jakamisessa yksi haastatelluista arkeologeista tuntui olevan varsin pitkällä. Sanoi laittavansa kaivauspäiväkirjansakin avoimesti verkkoon. Suomessa ei onnistu edes kaivausraporttien järjestelmällinen avaaminen ja huhu kertoo arkologista, joka ei päässyt kaivamansa materiaalin luokse, kun Museovirasto esti.

Museovirastosta puheenollen. Kimmo Levä oli teroittanut kynänsä ennennäkemättömään kärkeen ja tyrkkäsi sillä valtiovallan suunnitelmiin siirtää kulttuurihistoriallisia rakennuksia Museovirastolta Senaatti-kiinteistölle. Minusta Talouselämän toimittajat eivät ottaneet lukuja tosissaan, mutta muuten olen Levän kanssa samaa mieltä.

Kurssin lopetukseen palaten. Harkkatehtävien vaihtoehtoina oli "ihan mikä tahansa luova ilmaisu (runo, askartelu, sävellys, essee, yleisönosastokirjoitus, valokuva) kurssin arkeologian salaisuuksista", museonäyttelykritiikki tai suunnitelma lisäosiosta kurssin uusintaan. Museonäyttelykritiikin kirjoittaminen sujuisi rutiinilla, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi.

Tai ehkä voisin tehdä digikollaasin?

Alkuperäinen valokuva Riksantikvarieämbetet, Flickr. En näköjään ole ainoa siihen ihastunut, mutta mimmi oikealla on silti alter egoni.