Pari viime vuotta on kohkattu datan ja informaation visualisoinnista. Osattiin sitä ennenkin.
1) Arkistolaitoksen digitoimissa kartoissa on useita esimerkkejä karttapohjan värityksistä kuten Den Naturliga Folktillväxten i Finland 1881-1890. (Yleisk. Ia* 143/- -),
Suomen
senaatin maanviljelystoimituskunnan tiedonantoja: ruissato Suomessa
1906, kaurasato Suomessa 1906, perunasato Suomessa 1906, heinäsato,
[Maatalousyrityksille eri pitäjissä vuosina 1812-1848 annetun tuen määrä Suomen Pankilta (ven.)]. (Yleisk. Ia* 39/- -) ja
[Suomen kartta, johon on merkitty kolerasairaalat ja valvonta-asemat]. (Yleisk. Ia* 18/- -)
Huomattavasti eksoottisempi on Tabell utvisande postgången i Storfurstendömet Finland. (Yleisk. Ia* 14/- -) eli vuoden 1852 postiteiden visualisointi, joka voittaa maantieteellisyyden hylkäämisessä Lontoon metrokartan 2-0.
2) Ruotsalaiset ovat digitoineet Arthur Thesleffin vuonna 1900 tekemän kartan romanien asuinpaikoista (Karta öfver zigenarnes utbredning i Finland). Siinä näkyy selvä painotus Karjalaan, mutta merkkejä on myös Pohjois-Satakunnassa: Merikarviassa, Siikaisissa, Honkajoella ja Pomarkussa.
Merkeillä on merkityksensä, tietenkin. Harvoin näkee sukunimitasoa valtakunnallisessa kartassa.
3) Ja kannattaa sitä toisinaan tehdä itsekin. Anders Ramsayn teksteistä jäi mieleen 1830-luvun monivaluuttainen olo Suomessa, joten Turun Wiikko-Sanomia selatessani kiinnitin huomiota satunnaisesti ilmoitettuihin ruplan arvoihin killinkeinä. Yksi kerrallaan nähtynä kurssi vaikutti kovin vaihtelevaiselta, mutta kun tein graafin, ei tilanne ollutkaan niin elävä. Mutta isompien summien kysessä olleessa on kurssilla kyllä ollut käytännönkin merkitystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti