Suomalais-ugrilaisen kulttuurin parissa, kaksi kertaa

1) Muutama viikko sitten internetin jumalattaret toivat eteeni YouTube-videon, jossa kuva ei liiku, mutta äänenä on Karoliina Kantelisen Soittelen soutusalmen suorimaista. Upeaa laulua. Linkitin sen oitis Twitteriin ja FB:hen ja olen itse kuunnellut uudestaan ja uudestaan. Aloin unelmoimaan Kantelisen kuulemisesta elävänä.

Unelmista voi tulla totta nopeammin kuin uskookaan. Viime torstaiseen SKS:n ja Pohjoisen etnografian seuran Kalevala-seminaarin ohjelmaan Kantelisen "laulettu esitelmä" oli laitettu viimeiseksi, joten ehdin nipin napin työpäivän jälkeen sitä kuuntelemaan. Tilaisuus oli konserttia parempi, sillä sain käsityksen metodeista, joita Kantelinen on käyttänyt Vienan-Karjalan joiun eli Karjalan kelkettelyn eli hehettelyn uusluontiin. Arkistonauhoilta opeteltu äänentuotto oli saanut vielä elävältä osaajalta hyväksyvän lausunnon, josta Kantelinen oli syystä ylpeä ja onnellinen. Selostusta ja esimerkkejä toisessa YouTube-videossa, jossa on myös uudistettua perinnettä jouhikon säestyksellä.

Alkuperäisessä ympäristössään hehettely on kuulunut ulkotiloihin, järven rannoille. Istuin kuuntelemassa kahden metrin etäisyydellä ja korvani särkivät monta tuntia. Kannatti silti. Itäinen kulttuuri ei ole minun kulttuuriperintöäni, mutta naiset, jotka laulavat korkealta ja kovaa ovat kaikki hengenheimolaisiani. Elävinä ja kuolleina.

2) Lauantaina oli Kulttuurien museolla suomalais-ugrilainen design-päivä. Sen luennoissakin olisi ollut kiinnostavaa kuultavaa, mutta suuntasin paikalle työpajojen takia. Jotain käsinkosketeltavaa välillä.

Työpisteitä oli useita ja kaikissa ohjaajana eksoottista kieltä puhuva eksoottisesti pukeutunut nainen. Arvoin jonkin aikaa ja valitsin tuohityön, jonka neuvoja ompelee yllä. Ilman yhteisiä sanoja hän näytti mitä piti tehdä ja mitä sitten tein. Tällainen tuli.

Sain arvion harasoo, joka lienee venäjää eikä suomalais-ugrilaista kieltä. Opastajani näytti esimerkkiastian koristelun kehystä ja sanoi ääneen jonkun raam-alkuisen sanan. Ymmärsin, että olisi pitänyt raamia tahi kehystä vielä ryhtyä raaputtelemaan, mutta tyydyin keskeneräiseen tuotokseeni.
Naapuripöydässä äiti ja tytär aloittivat pienien nukkien teon samaan aikaan kuin minä oman askarteluni. Lopetettuani heillä oli vasta kropat valmiin ja hameen teko alussa.

Lähdin tietämättä minkä kansojen käsitöitä olin katsellut, mutta joskus on kiva vaan tehdä jotain.