Reijo Valta on äskettäin Jatkokertomuksia-blogiinsa toimittanut Kongo-aiheisia tekstejä. Hän linkitti setin blogiinsa Pois työpöydältä ja taustoitti samalla tekstejä.
Niistä minulle tuli mieleen Jukka Parkkisen Suvi Kinos ja isoisän salattu elämä.(2006) ja kävin hakemassa sen kirjahyllystäni. Ihan yhtä hyvä kuin ennenkin ja melkein sorruin lukemaan aikaisemmatkin osat sarjaa. Ryhdistäydyin ja tarkistin löydänkö tietokoneeltani aikanaan Sukutietoon kirjoittamani kirjapromon. Kiitettävän loogisesti nimetyssä hakemistossahan se, joten kierrätyshenkisesti:
Jukka Parkkisen neljäs Suvi Kinos -kirja on edeltäjiensä tapaan hauska ja rikasta kieltä käyttävä nuorten kirja. Kirja kertoo henkilöhistorian tutkimisesta niin selkeästi, että käy lähes oppimateriaaliksi.
Kirjassa Suvi toteaa ”Elämäkerran tekemisessä kuten muussakin kirjoittamisessa on tärkeää materiaalin kerääminen, luokittelu, kriittinen läpikäyminen ja lopulta kirjoittaminen. Aloitin tietenkin materiaalin keruusta ja siksi matkustin Villa Landeen Nallikalliolle.”
Nallikalliolla Suvi etsii ja löytää valokuvia, lehtileikkeen, kirjeitä, päiväkirjoja ja haastateltavia. Kirjastossa hän käy katsomassa matrikkelia, kunnanarkistossa vanhoja pöytäkirjoja. Sota-arkistosta hän tilaa kantakortin kopiot ja kaukolainana isoisän kirjoittaman tutkimusraportin.
Isoisän matkapäiväkirja ja salaisuudet täyttävät suurimman osan sivuista. Vastaavia tuskin löytyy joka miehestä, mutta vain tutkimalla voi tietää. Itse kullekin voivat vanhempien tai isovanhempien elämänvaiheet sisältää yllätyksiä. Kirja toivottavasti innostaa muutamia lukijoitaan tutustumaan omaan sukuunsa.
2 kommenttia:
Kiitos nostosta. Pitää Parkkinen käsiin etsiä. Parkkisen Korppi-kirjoja olen lukenut, mutta Suvi Kinokset ovat jääneet (varmaankin poikamaisin oletuksin) lukematta.
Kommenttisi sai minut lukemaan sarjan ekan kirjan herra-ties-monettako-kertaa. Se on vaan niin hauska. Kertoja on nainen, mutta hänellä 7 enoa, joten tunnelma on varsin miehinen.
Lähetä kommentti