Hetki arkeologien keskuudessa

Pari vuotta sitten Helsingin kesäyliopiston arkeologisella retkellä kävimme Turun Pyhän hengen kappelin paikalla ja kuulimme sieltä kaivettujen ruumiiden jäänteiden tulleen analysoiduksi. Koska olen kiinnostunut 1600-luvun Turusta, olisin mielelläni kuullut lisää. Tähän tarjoutui mahdollisuus perjantaina kun kuokin vaihteeksi arkeologian opiskelijoiden keskuudessa. Kati Salon esitelmä käsitteli yleisemmin tautihistorian tutkimista luulöytöjen avulla. Mutta samalla selvisi, että hänen väitöskirjatutkimuksensa Turun aineistosta on vielä kesken, 650 luurangosta tutkittuna vasta 350. Eli Turussa mainittu analyysi olikin vasta ensimmäinen katsaus ja työ on sitten jatkunut.

Olin paikalla hyvissä ajoin ja ehdin kysellä Salolta missä määrin Suomessa on keskusteltu ihmisjäänteiden tutkimuksen eettisyydestä. Hän sanoi itse kirjoittaneensa aiheesta artikkelin Muinaistutkija-lehteen ja toinen on tulevassa julkaisussa. Mutta että vilkkaampaa keskustelua ei ole käyty, toisin kuin ulkomailla. Itselleni ruumiiden jäänteiden kaivaminen ja analysointi ei tunnu varsinaisesti epäeettiseltä, mutta Visbyn museossa esillä olleen luurangon näkemisestä jäänyt paha tunne on jäänyt mieleen enkä edelleenkään pidä ajatuksesta ihmisjäänteiden esillepanosta. Olivat sitten vaikka hienoja muumioita.

Jostain oli päähäni jo tarttunut luiden tutkimisesta aika paljon tietoa, sillä suurin osa Salon kertomasta tuntui tutulta. Luihin jää jälkiä hämmästyttävän monesta tärkeästä taudista, kuten leprasta, kupasta ja tuberkuloosista. Ravinnon puute saattaa näkyä lyhytkasvuisuutena, mutta aineksessa erottuu myös raudan puuteanemia ja keripukki.

Hampaiden kunnossa oli Salon vertailuaineistossa erikoinen tulos. Lappeenrannassa 91%:lla oli reikäiset hampaat, Rengossa 86%:lla, mutta Porvoossa vain 55%:lla. Selitys voi löytyä ravinnosta, veden fluoripitoisuudesta, kariesbakteerin leviämisestä. Tai sitten hammashygieniasta: Näimme kuvan Porvoosta (?) löytyneestä hammasharja-korvalusikka-yhdistelmästä. Rasittavia terveysintoilijoita ollut joka vuosisadalla?

Esityksen kuvituksessa oli myös kallo, jonka hampaissa näkyi liitupiipun kuluma. Jopa minun visuaalisella hahmotuskyvyttömyydelläni näkyi (kun se erikseen osoitettiin), että ylä- ja alahampaiden kuluma muodosti pyöreän aukon. Siinä piippu mukavasti pysyi eikä sitä enää toiseen kohtaan laitettu eli reikä kasvoi kasvamistaan.

Esitelmän jälkeen oli työpaja aineiston parissa. Pelkään tavaroiden rikkomista niin paljon, että pakenin paikalta. Arkeologia minusta ei koskaan tule.