Perjantain Talouselämässä Kansalliskirjaston ylikirjastonhoitaja Kai Ekholm poseeraa sidotun sanomalehtikerran kanssa. Hänen uutisensa oli, että ensi keväänä Kansalliskirjasto alkaa sosiaalisilla peleillä houkutella vapaaehtoisia auttamaan sanomalehtien konelukutulosten parantamisessa.
Hieno juttu. Taas kerran olen eri mieltä resurssien kohdentamisen mielekkyydestä, mutta sitä vartenhan päätöksiä on tekemässä minua fiksummat ihmiset.
Minulle kun Historiallisen sanomalehtikirjaston OCR-laatu on ollut tarpeeksi hyvä. Ei tietenkään täydellinen, mutta olisin innostunut tällaisesta crowdsourcing-uutisesta huomattavasti enemmän, jos se olisi tullut Rauhankadulta Unioninkadun sijaan. Yhtäkaikki, tulee olemaan mielenkiintoista miten ottaa Suomessa tulta. Ja mahdollisesti tekee historiasta laajempaa yleisöä kiinnostavaa?
Jessica Parland-von Essen esitteli blogissaan jokin aika sitten tällaista sosiaalisen pelin käyttöä asiakirjojen puhtaaksikirjoittamisessa. Hän näki siinä riskejäkin, mutta loppujen lopuksi mikään järjestelmä ei ole täydellinen. Tosin MAP-kirkon systeemi, jossa kahden tekijän transkription täytyy olla samat ennenkuin tulos menee tietokantaan, on aika lähellä. Vapaaehtoisvoimin tehdään sielläkin työtä. Ilman pelejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti