Perjantainen tekstini osoittautui osin ennenaikaiseksi - kontribuutiotani paikallishistoriaan kaivattiin edelleen. Tai ei kyllä enää hieman ärtyneesti muotoillun vastaukseni jälkeen. Fundamentalistiselle mielenlaadulleni ei nimittäin tee hyvää käsitellä asioita, joilla ei ole yhtä ja oikeaa vastausta. Tällainen kysymys on nimien kirjoitusmuodot, joista henkilönimien osalta olen lukenut niin historiantutkijoiden kuin sukututkijoidenkin argumentointia, mutta en muista nähneeni vastaavaa paikannimien osalta.
Mutta näilläkin on omat ongelmansa, sisä- ja ulkopaikkasijojen lisäksi (Tapaus Paattinen edelleen muistissa). Kun kirjoitin kirjaa talosta, joka nykykielellä on "Kyläkoski", piti päättää kirjoitanko tekstiin Forsby, Forsbyy vai Forspyy. (Varsinaista äänneasua vastaavaa Vorspyytä en ole koskaan nähnyt kirjoitettuna.) Ja taivutetaanko Forsbyn, Forsbyyn... ja niin edelleen. Kokeilin yhtä, kokeilin toista ja loppujen lopuksi oli vaan tehtävä valinta suuntaan tai toiseen. Ja yritettävä sitten siivota koko teksti valinnan mukaiseksi.
Kukaan ei tullut valittamaan, mutta varmasti joku on eri mieltä. Tuolloin käytin omaa järkeäni enkä enää muista päätöskriteerejä. Niitähän voi olla vallitseva käytäntö (mutta kenen kirjoittamana ja minä aikana) tai suomeksi kirjoitetut viralliset asiakirjat (mahdollisesti tosin ristiriidassa keskenään ja/tai yleisen käytännön kanssa). Voidaan kirjoittaa niinkuin sanotaan, mutta sanovatko kaikki samalla tavalla? Ei ole ainoaa oikeaa ratkaisua, joten turha venkoilla. Valitaan yksi ja jatketaan eteenpäin.
Onneksi on kuitenkin paljon paikkoja ja nimiä, joilla on vain yksi kiistaton moderni kirjoitusasu. Niinkuin Kokemäen Haistilan Härkälä. Joka tosin meni 1700-luvulla jakautumaan kahdeksi osaksi, joilla välillä on asiakirjoissa nimiä ja välillä ei...
1 kommentti:
Näppäilyvirheellä deletoin vahingossa Kari Rydmanin kommentin tähän postaukseen: "Siis Paattisilla? Kuitenkin Kaustisella. Toisaalta Sääksmäessä, Tyrväässä, Vesilahdessa, Mäntyharjussa... Minusta tämä on rikkautta! "
Lähetä kommentti