Vietin viikonlopun
Suomen sukuhistoriallisen yhdistyksen (SSHY):n esittelijänä Vantaan sukututkijoiden järjestämässä tapahtumassa
Kuulutko sukuuni. Messuesittelijänä olo on vakava asia, mitä pyynnöstäni demonstroivat SSS:n tiskin Laura ja Tarja:
Liikkeellä oli runsaasti aloittelijoita, joille SSHY:n tarjoama oli uutta, joten emme olleet turhaan paikalla. Mukava oli taas kuulla, että moni oli sivustoon tyytyväinen. Toistuva puheenaihe tuntui olevan 1900-luvun materiaalien saatavuuskysymykset. Täytynee yrittää pysyä jälkipolvista edelleen yhtä ei-kiinnostuneena, ettei joudu samaan kurimukseen.
Kävin kuuntelemassa vain yhden luennon. Siinä Tiina Miettinen esitteli Sursill-suvun tutkimuksen 1600-luvun tekemisen motivaatiosta uuden, uskottavan, teorian. Tuoreessa Genoksessa julkaistussa artikelissa kuulemma sama asia ja vielä lisää. Sursill-tutkimuksen esineistöä oli esillä hieman syrjäisessä paikassa olevassa vitriinissä:
Lauantaina turkulainen tuttu pysäytti minut ja sanoi lukeneensa blogini kaikki tekstit yhtenä iltana läpi. Hienoa, että hän oli päässyt yli blogien luku -kynnyksen, mutta suoritus kuullosti minusta Väyrynen+Dostojevski -henkiseltä. Kaverini oli samaa mieltä ja totesi kauniisti minun "sylkevän aivolaavaa aamusta iltaan". Hän varmasti tarkoitti sen täysin arvostavassa hengessä?
Liikkeellä oli runsaasti aloittelijoita, joille SSHY:n tarjoama oli uutta, joten emme olleet turhaan paikalla. Mukava oli taas kuulla, että moni oli sivustoon tyytyväinen. Toistuva puheenaihe tuntui olevan 1900-luvun materiaalien saatavuuskysymykset. Täytynee yrittää pysyä jälkipolvista edelleen yhtä ei-kiinnostuneena, ettei joudu samaan kurimukseen.
Kävin kuuntelemassa vain yhden luennon. Siinä Tiina Miettinen esitteli Sursill-suvun tutkimuksen 1600-luvun tekemisen motivaatiosta uuden, uskottavan, teorian. Tuoreessa Genoksessa julkaistussa artikelissa kuulemma sama asia ja vielä lisää. Sursill-tutkimuksen esineistöä oli esillä hieman syrjäisessä paikassa olevassa vitriinissä:
Lauantaina turkulainen tuttu pysäytti minut ja sanoi lukeneensa blogini kaikki tekstit yhtenä iltana läpi. Hienoa, että hän oli päässyt yli blogien luku -kynnyksen, mutta suoritus kuullosti minusta Väyrynen+Dostojevski -henkiseltä. Kaverini oli samaa mieltä ja totesi kauniisti minun "sylkevän aivolaavaa aamusta iltaan". Hän varmasti tarkoitti sen täysin arvostavassa hengessä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti