Lauantaisen lounaan jälkeen siirrymme omakotien keskelle ihastelemaan aidattua ja muistokivellä koristettua kalmistoa (Kroggårdsmalmen, Karjaa). Alfred Hackman oli nähnyt tässä aikaisimman merkin suomalaisten saapumisesta autioituneeseen Suomeen. Hänen aikansa jälkeen on tehty lisää löytöjä ja tutkimusta ja Hackmanin aikanaan arvostettu tutkimus pahasti vanhentunut. Mutta muistopatsas seisoo yhä.
Sitten tutumpaan maastoon eli metsään, jossa Karjaan Brobackassa katselimme nelisivuisia hautalatomuksia. Oppaamme mukaan yksi teoria on, että näiden päällä on ollut katot eli kyseessä jonkinlaiset kuolleiden asumukset.
Reissu oli kuppikivivapaa, mutta vapaata spekulointia oli tälläkin kerralla mahdollisuus esittää. Karjalohjan Ekhammerinpellot ovat säännöllisiä kuoppia metsässä. Kukaan ei tiedä mitä ne ovat ja teorioita riittää. Edustavaa kuvaa oli mahdoton ottaa.Pääkohde koko retkellä oli minulle Pohjan kirkko. Olof Ångermanin kotitila Sjösäng oli käytännöllisesti katsoen vieressä eli hän on varmasti joskus osallistunut täällä jumalanpalvelukseen. Varsin mahdollisesti hänet ja vaimonsa haudattu tänne. Kirkosta oli kuitenkin perin vaikeaa keksiä valokuvattavaa, simppeli sisältä ja ulkoa.
Sjösäng ei kuulunut ohjelmaan (vaikka siellä olisi ollut muinaisjäännöksiä), mutta kiivettyämme Kasbergetille minulla oli lähes näköyhteys. Ja täälläkin on Olof voinut ihailla maisemia tai pelätä lähestyviä venäläisjoukkoja. Mahdollisesti ihmetelly kiviröykkiöitä, jotka ovat pronssikautisia hautaröykkiöitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti