lauantai 3. huhtikuuta 2010

Lukretia Klemetintytär kertaa kaksi

Aikakausilehtisurffauksen novellilöytö jäi sen verran kaihertamaan, että varasin kirjastosta Lauri Haarlan historiallisten novellien kokoelman Marketan kosto. Harjavallan Hermoa ei siitä löytynyt, mutta niminovellissa mainitaan Näyhälä:

"Tuolla... pohjoisessa päin mahtava Kokemäenjoki vaeltaa oli suuren Linnasaaren, huuhtoo virstan verran eteläistä rantaansa ja kuvasteleiksen Näyhälän talon alapuolella. Kuninkaanuoma keskellä virtaa painuu eteenpäin, mutta täällä, Näyhälän rantatörmän alla, se lepäileksen hitaana akkavirtana, hiljaisina vaahtokelloina ja unettavan sinisinä ja himmeän keltaisina varjoina. Yhtä tyynet ovat rantaniityt, tanhua ja talo, jota hallitsee hänen tuleva ylkämiehensä Juho Jaakonpoika, isäntä ja lensmanni..."

Tämän lensmannin veljenvaimon nimi on kertomuksessa Lukretia Klemetintytär. Todellinen Lukretia oli Kokemäen kappalaisen Simon Johanniksen vaimo. Simonin isä oli Äimälän kylän talon isäntä Jöns Thomasson ja tämän pojat Mårten ja Jakob olivat 1600-luvun alussa nimismiehinä.

Haarla oli siis poiminut Kokemäen historiasta yhden todellisen nimen, vaihtanut nimismiehen etunimen ja patronyymin keskenään ja ottanut taloksi Äimälän sijaan Näyhälän, jota Jacobin poika, kamariviskaali Antti Äimä, aikanaan viljeli.

Näin tehdään fiktiota.

"Ja niin astuu Marketta verinen veitsi yhä kädessään portaita alas, siitä millan alle, siitä pihamaalle, jääden vihdoin jäykkänä seisomaan tallin seinustalle. Jää tuijottamaan huulet ammollaan kohti päivän sarastusta."

Ei kommentteja: