"Kun jumalanpalvelus oli päättynyt, oli määrä kokoontua varsinaiseen juhlaan. Se pidettiin Sinninmäen talossa, noin puolitoista peninkulmaa kirkolta nevojen takana. Tie sinne kulki kilometrittäin yhtenä suorana viivana ja niin pitkältä kuin silmä kantoi oli hevosta hevosen takana ja jalkaväkeä tie täynnä, yhä sankemmissa ryhmissä, kuta lähemmä kokouspaikkaa tultiin. Oli polkupyöräilijöitäkin körttitakissa ja kurpposkengissä. Tuntui kuin ei maailmassa olisi muuta kansaa ollutkaan kuin tätä herännyttä. Tuli herroja vastaan, joitain valtion virkamiehiä. Saivat ajaa syrjään ja odottaa, silmässä kummasteleva katse, vaikkakin huulilla yritys yleenkatseelliseen hymyyn. Toiset olivat ajat nyt, toiset yli puoli vuosisataa sitten, kun noiden isät kulettivat näiden poikia käräjissä korkean esivallan käskystä."Koko juttu kirjassa Sanomalehtimiesajoiltani.
Pukeutumisesta puhutaan myös Päivi Räsäsen gradussa Koreuden ryysyt ja valkeat vaatteet : Pukeutumisnormit Lars Levi Laestadiuksen saarnoissa vuosilta 1845-1860
Lestadiolaisuudesta myös Mauri Kinnusen väitöskirjassa Herätysliike kahden kulttuurin rajalla. Lestadiolaisuus Karjalassa 1870-1939. Ja Anna Koiviston opinnäytteessä Öst- och västlæstadianismen.
Alla puolestaan Tyko Sallisen näkemys Hihhuleista, painettuna Pieneen tietosanakirjaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti