Noin kaksivuotias lapsi pystyy antamaan pinosta yhden kolikon, mutta jos pyydetään kahta lapsi antaa epämääräisen määrän. Kaikki luvut yhdestä eteenpäin ovat tässä vaiheessa samaa kuin "monta". Seuraavien vuosien aikana heille toistetaan lukuja niin monta kertaa, että he oppivat ne. Opitaan, että yhden lisäys vaatii uuden sanan.
Mutta Amazonian viidakoista on löydetty heimoja, joilla on lukusanoja vain viiteen. Heille näytettiin lukujana, jonka vasemmassa reunassa oli 1 ja oikeassa 9, ja pyydettiin määrittelemään keskikohta. Jokainen vastasi 3 eli he ajattelivat numeroita suhteina 1:3:9 ja tämä on todennäköisesti/mahdollisesti ihmisten alkuperäinen ajattelutapa.
Kotihyllystäni löytyi Nykysuomen sanakirjan osa 6, jossa todetaan sanan seitsemän etymologiasta:
"Tätä lainaperäisyyttä on eräissä yhteyksissä pidetty todisteena siitä, että suomalais-ugrilainen lukusanasysteemi olisi alun perin kattanut vain luvut yhdestä kuuteen."... "Toisaalta on voitu osoittaa, että suomalais-ugrilaisella kaudella tunnettiin jo useita suurempien määrien ilmauksia (esim. 10, 20), joiden olemassaolo edellyttää myös kaikkia pienempiä lukuja vastaavien määrän ilmausten olemassaoloa."Entäs jos ei edellytäkään?
2 kommenttia:
Miltä ajalta ja mistä nuo Life-lehden valokuvat ovat? Teetkö tutkimusta siis oman sukusi historiasta? Itsekin yritän tutkia sukuhistoriaa ja Suomen historiaa aina, kun aikaa liikenee.
Life-lehden kuvissa (ainakaan niitä poimiessani) ei ollut kunnollisia viitetietoja.
Olen tutkimut esivanhempiani vuodesta 1995 ja viime vuosina laajentanut paikallishistorian suuntaan. Täällä aiheet ovat "Yhtä ja toista Suomen historiasta" ja melko harvoin niillä on tekemistä työn alla olevan tutkimukseni kanssa. Menisi tylsäksi kirjoittaa ja lukea päivästä toiseen samasta aihepiiristä.
Lähetä kommentti