Niinkuin suomalaisen keskiajan miettimisen. Ostinkin muutamia kirjoja englantilaisesta keskiajasta ajatellen, että niistä saisi jotain ajankuvaa. Outoa oli kuitenkin sikäläinen yhteiskuntarakenne. Olisi pitänyt muistaa Dick Harrisonin Jarlens sekel, jossa olisi ollut relevantimpaa luettavaa. Mutta tiiliskiven mallinen 1200-luvun esitys jäi taas lukematta.
Suomen osuus siitä kyllä on kohtuullisen mittainen. Harrisonin näkemyksen mukaan Itämaa oli metsästyksellä ja kaskiviljelyllä elävä yhteiskunta, jossa pärjättiin erinomaisesti ilman kuningasta ja kirkkoa. 1100-luvun puolivälistä alkaen luotiin sitten suhteita ruotsalaisten kuninkaiden ja suomalaisten suurmiesten välillä ja kirkon ja kansan välillä. Osaksi väkivallalla, mutta Harrison uskoo, että ellei uudesta vallasta olisi ollut hyötyä pitäjien päämiehille ei ruotsalaisten aluevaltaus olisi onnistunut. Ja alueesta käytiin aseellista taistelua ainakin venäläisten, jollei sitten paikallisväestön kanssa. (Tanskalaiset kävivät Suomenlahden poihjoisrannalla 1191, mahdollisesti myös 1202.)
Ensimmäinen suomalainen piispa oli saatu 1220-luvulla ja Magnus-kuningas nimitti veljensä Suomen herttuaksi 1284. Vuodesta 1292 Ruotsi soti Venäjän kanssa, kunnes Pähkinäsaaren rauha solmittiin 1323. Ruotsin valta vahveni Suomessa samalla kuin Hansa-liitto sai otteen Itämerestä.
Kirjasta Kotiläksyjä koulunsa käyneille lunttaan jatkon. "Unionin aika (1397-1523) oli Suomessa pääasiassa hyvinvoinnin aikaa. Esimerkiksi suurin osa Suomen noin sadasta keskiaikaisesta kivikirkosta rakennettiin tuolloin. 1400-luvun lopulla sodat ja levottomuudet levisivät myös Suomeen, kun unionin sisäiset sodat lisääntyivät ja itänaapuriksi nousi laajeneva Venäjä." (s. 137)
Kirjastosta on lainassa myös Mika Kallioisen Kirkon ja kruunun välissä, mutta se jääköön tällä kertaa avaamatta.
Alla oleva näkemus keskiajan soturista Turun lehdestä 14.07.1894.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti