Lauantaina retkibussi suuntasi kohti Kotkaa. Menomatkalla pysähdyttiin Pernajassa Tervikin kartanoon, jossa isäntäväki esitteli sisätiloja tunnin verran. Hienoin kartanokokemus naismuistiin. Huoneista huokui puurakennuksen ominaistuoksun lisäksi historiallinen jatkuvuus.
Päärakennuksen alakerta oli 1700-luvun alusta, 1800-luvulla tehty toinen kerros ja nostettu ensimmäistä. Lukuisista esimeistä jäi vahvimmin muistiin istuminen tuolissa joista yksi on lainassa Kansallismuseo 1809-näyttelyssä. Ja salin lankkulattia, joka oli maalaustekniikalla muutettu melkein parketiksi.
Kotkassa poikkesimme puuvenekeskuksessa, jonka funktio jäi mysteeriksi. Mutta ihana tervaan tuoksu ja kunnostusta odottava (?) pitkä vene.
Kotkassa oltiin muutama tunti Vellamossa, jonka museoihin sai kulumaan yllättävän paljon aikaa. Osaksi siksi, että ne oli järjestetty teemoittain. Joka on varmaan joskus jossain toiminut? Ehkä vähemmillä teemoilla?
Kymenlaakson museon kävelin läpi, parhaani mukaan seuraten Virtaa. Mutta usein päätyen aloittamaan uutta teemaa väärästä kulmasta ja ärsyyntyen aina uudestaan kun en ymmärtänyt miten näyttelyä olisi pitänyt lähestyä. Verrattuna taannoiseen Keski-Suomen museon käyntiin tästä jäi vähemmän käteen vaikka esillä oli enemmän. Missä lienee myös asian selitys.
Alla Kotkan sataman kuva ennen Museokeskus Vellamoa. Löytyi lehdestä Land och Stad päiväyksellä 7.5.1890.
2 kommenttia:
minkälainen kierros tervikissä oli? montako huonetta rakennuksessa on.kuka esitteli sitä?
Mitähän sitä muistaisi kahden vuoden takaa... niinkuin tuossa lukee, esittelijänä oli talon isäntäväki, muistaakseni emäntä. Istuimme pitkän pätkän salissa hienoilla tuoleilla ja varmaan pääsimme kurkkimaan muihin alakerran "julkisiin" huoneisiin.
Lähetä kommentti