Onko haastavampaa kirjallisuuskartoituksen aihetta kuin paikallishistoria? Olen koonnut listaa Kokemäkeä koskevasta kirjallisuudesta ja mielestäni ollut korvat ja silmät auki. Mutta Helsingin seudun kirjastokanta pääsi silti yllättämään tarjoamalla asiasanalla Kokemäki Ari Vallinin kirjan Kapina Jokilaaksossa 1918.
Osoittautui vuonna 2007 (?) ilmestyneeksi varsin monipuoliseksi ja runsaasti kuvitetuksi katsaukseksi Kokemäen tapahtumista vuonna 1918. Otsikkoa myöden punaisemmasta näkökulmasta kuin Pekka Rämön artikkeli Kansalaissota Kokemäellä (Kokemäen joulu 2001 s. 8-15), jota ei löydy kirjan lähdeluettelosta.
Kumpikaan ei käyttänyt SKS Kansanrunousarkiston ääninauhoihin kätkeytyviä muistoja, joista itselleni heräsi kiinnostus kirjoittaa aiheesta. Mutta Vallinin kirjan myötä akuutti tarve moiseen harjoitukseen katosi. Kun vielä keksisi mistä kirjan saisi ostettua omaan hyllyyn? No, soitin paikallisagentilleni (äiti), joka kävi Kokemäen ainoassa kirjakaupassa, josta hänet neuvottiin leipomoon, jossa kirjaa oli myyty, ja lopulta soitti kirjoittajalle. Vasta saatuani kirjan postilaatikkooni, huomasin, että se oli myynnissä myös Omakustanne.fi-palvelussa.
1 kommentti:
Kun kiinnostuin vuoden 1918 sisällissodasta yleensä ja erityisesti Kokemäen tapahtumista, kohdistui mielenkiintoni erityisesti tuon ajan ihmiskohtaloihin, ei niinkään sodan ideologioihin tai rintamastrategioihin. Kun nämä ihmiskohtalot Kokemäen, kuin myös muiden Satakunnan pitäjien kohdalla olivat enimmäkseen punaisia, niin saattaa tosiaan näyttää siltä, että kirja on kirjoitettu "otsikkoa myöten punaisemmasta näkökulmasta" kuin Pekka Rämön artikkeli. Ko. artikkelia en ottanut lähdeaineistoksi syystä siitä, että en sellaisen olemassaoloa tiennyt, eikä se sattumaltakaan käsiini osunut, vaikka vuosikausia kirjastoja ja arkistoja pengoin. Pyrin kirjassani sellaiseen totuuteen, jonka löytämäni lähdeaineisto kertoi, enkä tähän totuuteen mitään lisännyt enkä siitä myöskään mitään poistanut. Tietenkin joistakin asioista ja tapahtumista joutui tekemään omia johtopäätöksiä, mutta voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että mitkään ideologiset seikat eivät johtopäätöksiini vaikuttaneet. Tämä siitä syystä, että poliittiset ideologiat eivät ole minua koskaan kiinnostaneet, ja siksi olenkin aina pyrkinyt katsomaan asioita inhimillisestä perspektiivistä. Siitä huolimatta, vaikka olenkin säädyltäni "Ketolan Nikin torpparin jälkeläinen".
Lähetä kommentti