Tulosten julkaisemisesta

Kuva kirjasta Kuvia lasten elämästä. Taiteilija Rudolf Waldemar Åkerblom.

Näin sopuisasti sitä mahtuu monta lasta kiikkumaan samaan keinuun yhtä aikaa.

Aikuisilla voi olla enemmän ongelmia, mikä näkyy Genos-artikkelista käytävässä keskustelussa. En kommentoi artikkelin sisältöä, sillä en ole siihen kunnolla perehtynyt enkä myöskään lukenut moninaisia Tott/Alftan-keskusteluja erilaisilla forumeilla.

Mutta pari muuta huomiota:

Antti Järvenpää toteaa fiksusti:

"Uutta on se, että korkeatasoinen listakeskustelu pontimena on editoitu artikkeli. Pidän uutena otteena myös sitä, että keskustelupalstat mahdollistavat aivan uudenlaisen tutkimustavan, jossa todella suuri joukko ihmisiä on yhtä aikaa saman ongelman kimpussa esiinkaivaen ja tulkiten lähteitä, joiden kaikkien esiinkaivaminen voisi olla yhdelle ihmiselle mahdottomuus."
"En nyt osaa sanoa tämän enempää aiheesta, mutta toivomukseni olisi, että Genoksiin tallentuisi myös jatkossa keskustelulistoilla käydyt perusteellisesti läpikäydyt tapaukset. Mielestäni tämän suuntaista toimintaa tulisi kannustaa kaikin puolin. Itse laittaisin myös harkintaan sen, että artikkeleissa voisi oli laajemminkin tausta tietoa artikkelin synnystä, eritoten niissä tapauksissa, jos taustalla on ollut useampi tutkija tai suurempi tutkija ryhmä. Julkaisuissahan kirjoittaja yleensä esittää tämän tiedon esipuheessa, joten käytäntö ei ole aivan vieras."

Tuohon ei ole mitään lisättävää. Kiitosluettelot eivät ole Genoksessakaan vierasta ainesta, muistan nähneeni SSS:n esimiehen Markku Kuorilehdon (ensimmäisessä?) artikkelissa olleen varsin mittavan sellaisen.

Artikkelin kirjoittanut Jouni Kaleva toteaa:

"Kun tutkija saa vinkin aiheeseensa liittyvästä lähteestä, mikä olisi korrekti tapa tuoda tämä vinkki esiin?? Tämä lienee laajempi kirjoittajien pohdinnan paikka. Voiko julkinen nettikeskustelupalsta olla sellainen "vinkkipalsta" joka tulisi tuoda artikkelissa jotenkin esiin? Entäpä vaikka kirjaston sivupöydässä vahingossa kuultu lause?? Ratkaisin tämän niin, että muutamaan aivan erityisesti "tilaamaani" lähdetietoon olen merkinnyt kiitokseni asianomaiselle."

Henk. koht. olen sitä mieltä, että artikkelissa olisi hyvin voinut mainita ahkerimmat aiheesta julkisuudessa keskustelleiden nimet.

Genoksen päätoimittaja Tiina Miettinen kirjoittaa:

"Genos on Suomen Sukututkimusseuran tieteellinen julkaisu, jossa lähdeviitteiksi eivät kelpaa linkit foorumilla käytyihin keskusteluihin. Eri palstakeskusteluissa mainitut lähteet on aina itse etsittävä ja tarkistettava sekä merkittävä asianmukaisin lähdeviittein. Foorumilla käytyyn keskusteluun olisi korkeintaan voinut laittaa maininnan esim. siihen viitteeseen, jossa kerrottiin aiheesta aiemmin julkaistuista tutkimuksista.

Ongelmallista on kuitenkin se, että monet uudet lähdetiedot tuotiin esiin jo SSS:n postituslistalla käydyssä Alftan-keskustelussa pari vuotta sitten. Kuten kaikki tiedämme, niin listan viesteihin ei pääse käsiksi ainakaan tällä hetkellä. Näinollen tuohon keskusteluun ei voi viitata. Tässä kiteytyykin mielestäni netin sukututkimusaiheisten keskustelupalstojen suurin ongelma uusien tietojen julkaisukanavana. Tiedot saattavat syystä tai toisesta kadota lopullisesti. "

Amatöörinä en kaikkia finessejä ymmärrä. On tietenkin hyvä, että Genoksen taso on noussut; vanhoissa artikkeleissa ei ollut lähdeviitteitä ja viitteet saattoivat olla tiedonantoja henkilöltä a tai b. Jos on tallentanut vanhoja postituslistan viestejä (jotka tulivat omaan s-postilaatikkoon) ja nämä näin kuuluvat tutkijan henkilökohtaiseen arkistoon, mikä estää viittauksen? Jos se siis olisi tarpeen, varsinaisen alkuperäisaineiston lisäksi.

(Tampereen historian laitoksen Praecepta iis, qui rebus gestis student - Opas historian harjoitustöiden laatijoille toteaa

(s. 19, painotus minun:) "Historiankirjoitukseen kuuluvat olennaisesti
lähdeviitteet. Niiden tarkoituksena on osoittaa, mihin esitetty tieto perustuu.
Lukijan on voitava ainakin periaatteessa tarkistaa tutkijan
faktuaaliset toteamukset. Lähdeviitteiden avulla lukija voi myös punnita
kulloinkin käytetyn lähdetiedon arvoa. Lähdemerkintöjen on oltava niin selvät,
että lähde löytyy niiden perusteella." (s. 25:) "WWW-sivustoihin
viitattaessa käytetään merkintänä varsin yleisesti tekijän nimeä (jos sellainen
mainitaan), mahdollista otsikkoa sekä täydellistä url–osoitetta sekä
päivämäärää, jolloin dokumentti on luettu. Tämä on tarpeen, sillä useilla
sivustoilla aineisto päivittyy."

Tai voi kadota kokonaan, mikä ei tee sivulla olleesta tiedosta olematonta.)

Tiina Miettinen jatkaa myöhemmin:

"Olisi tietysti erittäin toivottavaa, että tärkeät sukututkimuslöydöt julkaistaisiin sukututkijoiden omassa tieteellisessä julkaisussa, jolloin löytäjä saisi varmasti oman nimensä löydön yhteyteen. Sitä varten Genoksessa on Tiedonantoja -palsta. Alftan-kronikan löytäjät valitsivat Genoksen sijasta julkaisukanavakseen postituslistan ja antoivat tietonsa nettiin vapaaseen käyttöön."

"Foorumia seuraavat sadat ulkopuoliset, jotka voivat hyödyntää siellä kerrottujatietoja missä tahansa ja miten haluavat. Valitettavaa mutta totta."

Hmm... myös Genoksen tiedot ovat vapaasti käytettävissä, samoin ehdoin kuin kaikki muukin tiedot. Faktoilla kun ei ole tekijää. Sen sijaan teorianmuodostuksella yms. on tekijä, riippumatta mediasta.

Forumilla käydyt keskutelut edustavat sukututkijoille virtuaalista kahvihuonetta, jollainen historianlaitoksilla todennäköisesti on käytössä epä-virtuaalisena versiona. On vaikea uskoa, että tieteen laatu heikkenisi tutkijoiden välisellä keskustelulla. Joten on syytä kannustaa käsittelemään muiden ideoiden hyödyntämistä kunnioituksella ja korrektisti, riippumatta mediasta.

Kari Salminen kaipaa Genokseen kirjoittajamääreitä (joita vanhoissa numeroissa on):

"Lisäksi kaikissa seuraamissani tieteellisissä julkaisuissa, ilmoitetaan julkaisun lopussa kirjoittajan oppiarvo, mahdollinen yliopisto sekä tieteenala, jota hän edustaa. Nyt Genoksesta puuttuu tälläinen, olennainen tieto kirjoittajista, eikä lukijan ole mahdollista evaluoida sitä miltä tieteenalalta ja minkälaisen tutkijakoulutuksen pohjalta, kirjoittaja väitteitään esittää. Siis hänen tieteellisen professionaalisuutensa tasoa. "

Jos Genokseen kirjoittaisivat vain tieteen professionaalit, numerot olisivat erittäin ohkaisia ja julkaisun tiedonjaollinen tarkoitus ei täyttyisi tarkoituksenmukaisella tavalla. Kun suuri osa kirjoittajista on amatöörejä (sanan kaikessa positiivisessa merkityksessä) eikä Suomessa ole Amerikan tapaista sukututkijoiden kreditointia, on vaikea ymmärtää mitkä krediitit tarjoaisivat lisäarvoa. Onko valtiotieteen lisensiaatti pätevämpi sukututkija kuin maatalouslomittaja? Tarjoaako diplomi-insinöörin koulutus (monimuotoisuudessaan) jotain oleellista taustaa? Vai ei?