Atte Landgrén pääsi vapauteen kesällä 1903

Atte Landgrén vapautui Jönköpingin sellivankilasta 16.6.1903. Hän oli ansainnut vankilassa 20 kruunua ja vastaanottanut kotoa 70 kruunua, joten rahojen olisi pitänyt riittää ripeään kotimatkaan. Suomen sijasta hän kuitenkin suuntasi Tukholmaan, jossa hän etsi käsiinsä koulukavereitaan, joilta hän lainasi rahaa. Tai näin hän ainakin myöhemmissä kuulusteluissa kertoi.

Jostain hän oli saanut uusia vaatteita, sillä kun hän heinäkuussa Tukholmasta Uppsalan suuntaan jatkaessaan pysähtyi Husby-Ärlinghundrassa hän pystyi esiintymään kihlakunnantuomari Melanderina Suomesta ja vaatetuksensa muistettiin eleganttina. Mikä sopi myös siihe, että hän väitti omistavansa yhden Suomen suurimmista ja kauniimmista maatiloista. Ruotsissa hän sanoi olevansa liikematkalla, mutta halusi rentoutua maalla ja neuvotteli itselleen sekä suomalaiselle toverilleen - tämäkin mukamas kihlakunnantuomari - majoituksen maatilalta 3 kruunun ja 50 äyrin hintaan per mies ja päivä.

Asetuttuaan taloksi mies muisti, että hänen piti lunastaa arvotavaroita. Otti esiin lomakkeet ja huomasi samalla ettei hänellä ollut tarvittavia 77 kruunua. Rahaa hän saisi käsiinsä vasta Tukholmassa, mutta ehkä talonväki voisi lainata summan? Talonomistaja oli suostumaisillaan, mutta vaimonsa huomautti ettei tavaroille tapahtuisi mitään pahaa parissa ylimääräisessä päivässä rautatieaseman varastossa. Mies totesi, että tarkemmin ajateltuna näin tosiaan oli ja kun hän kuuli, että isäntäväki aikoi seuraavana päivänä lähteä Tukholmaan, päätti hänkin matkustaa sinne. Mutta kuitenkin myöhemmällä junalla, jostain syystä.

Todellisuudessa mies hyppäsi junaan, joka kulki Tukholmasta poispäin. Ehkä matkarahojen säästämiseksi hän jätti junan jo Odensalassa. Siellä hän esittäytyi kruununvuokraajalle ylimetsänhoitaja Gustafssonina, joka oli lähetetty tarkistamaan tarkastamaan tiettyjä kruununtiloja, erityisesti niiden metsiä. Vuokraajan tarjottua aamiaisen, miehet menivät metään, missä herra ylimetsänhoitaja luovutti avokätisesti aluetta hakkuisiin. Tyylikkäällä ja ystävällisellä käytöksellään, joka ei kuitenkaan ollut vailla tiettyä alentuvaa arvokkuutta, ylimetsänhoitaja voitti vuokraajan luottamuksen. Silkasta ystävyydestä hän näytti antaneen vuokraajalle neuvon: "Osta tila juuri nyt. Muista, että se olen minä, joka tämän sanoo."

Vuokraaja oli ilmeisesti miettinyt asiaa jo aiemmin ja selitti, että hän ostaisi mielellään tilan, mutta ei tiennyt, miten asia hoituisi. Ystävällinen ylimetsänhoitaja lupasi järjestää asian, mutta kertoi, että oli käännyttävä lakimiehen puoleen ja että parasta olisi pyytää apuun "kihlakunnantuomari Melanderia", joka oleskeli seudulla ja oli hänen henkilökohtainen ystävänsä.

Ennen kuin ylimetsänhoitaja poistui paikalta vuokraaja tarjosi ylimetsänhoitajalle päivällisen ja luovutti hänelle tälle 55 kruunua annettavaksi "kihlakunnantuomarille" asiakirjojen laadinnasta aiheutuvien kulujen ja muiden menojen kattamiseksi.

Odensalan jälkeen Landgrénin tiedetään pysähtyneen Hudiksvallissa, jossa hän yritti puutavarakauppiaille myydä maatilaansa, joka tuskin edellisen vuoden konkurssikäsittelyn jälkeen oli omistuksessaan.

Matka Hudiksvallista Sundsvalliin kulki Jättendalin läpi. Siellä Landgrén esiintyi maanmittarina, joka oli tullut jakamaan suomaita, jotta omistajat saisivat valtiolta viljelytukea. Työtä saatiin alkuun, mutta sitten Landgrénin "täytyi" lähteä hakemaan rahaa Sundvallista. Hän sai talonpojalta kyydin kaupunkiin ja majoittui hotelliin. Samaiselta talonpojalta hän lainasi rahaa noudettavaa summaa vastaan, ja oitis katosi kaupungista.

Sundsvallin jälkeen Landgrén tuli Örnsköldvikin kaupunkiin 23.7.1903 ja kertoi kestikievariin majoittuessaan olevansa maatalousinsinööri Alfred Emil Gustafsson Pajalasta. Hän ehti petkuttaa useita kaupunkilaisia ennen kuin jatkoi matkaansa pohjoiseen Skellefteån, Norsjön ja Degerforsin ympäristöön, jossa uhrinsa olivat talonpoikia.

Degerforsissa Langrén vangittiin irtolaisuudesta epäiltynä elokuun alkupäivinä. Hän kertoi nimekseen Alfred Edvin Molin, mutta tuli nopeasti yhdistetyksi aiempiin tekoihinsa ja nimiinsä. Hänestä oli jo tullut jonkinasteinen kuuluisuus ja Örnsköldsvikissä suuri väkijoukko kokoontui uteliaana raatihuoneen ympäristöön, kun Landgrén oli vielä matkalla kaupunkiin Uumajan lääninvankilasta Hernösundin kautta.

Julkisuus ehkä auttoi yhdistämään Landgréniin myös nimettömän seikkailijan, joka matkoillaan narrasi rahaa konditorioiden tarjoilijattarilta, joille hän lupasi työpaikkoja Norrlannin herraklubeilta. 

Käsittely Örnsköldsvikissä saatiin valmiiksi syyskuun puolivälissä, minkä jälkeen Landgrén siirrettiin seuraavaan oikeusistuimeen. Marraskuussa hän istui Östersundin sellivankilassa. Vasta joulukuun lopussa hän sai lopullisen tuomionsa Tukholmassa: viidestä petoksesta kolme kuukautta vankeutta ja 100 kruunua sakkoja.

Ehkä ruotsalaiset viranomaiset nyt ymmärsivät vankeuden jälkeen passittaa Landgrénin konkreettisesti Suomeen. Elokuussa 1904 hän ainakin oli takaisin Suomessa.

Lähteet:  Upsala 16.7.1903, Södermanlands läns tidning 30.7.1903, Umebladet 7.8.1903, Örnsköldsviksposten 8.8.1903, Örnsköldsviksposten 11.8.1903, Örnsköldsviksposten 18.8.1903, Päivälehti 18.08.1903, Svenska Dagbladet 20.8.1903, Örnsköldsviksposten 25.8.1903, Örnsköldsviksposten 1.9.1903, Helsingfors-Posten 04.09.1903, Päivälehti 05.09.1903, Örnsköldsviksposten 8.9.1903, Örnsköldsviksposten 15.9.1903, Örnsköldsviksposten 29.10.1903, Östersundsposten 14.11.1903, Örnsköldsviksposten 17.11.1903, Örnsköldsviksposten 3.12.1903, Roslagens Tidning 2.1.1904