Ollessaan vuonna 1886 Keski-Suomen toimittaja Juhani aho kirjoitti kertomuksen Kesämatkoilta.(*) Toisin kuin varsinaiset matkakertomukset, se ei sisällä paikannimiä, joten kyseessä voi olla kaunokirjallinen teksti.
Minun mieleni ei ole juuri milloinkaan tehnyt matkustamaan Aavasaksalle tynnörin pohjan kokoista aurinkoa katsomaan. Eikä minulla ole koskaan kylläksi isänmaallista innostusta lähteäkseni suurten miesten jälkiä myöten venäjän Karjalaan tai Lappiin tai Viroon tai muiden suomensukuisten kansojen luoksi runoja keräämään tai kansantieteellisiä riepuja tai rättejä penkomaan. Puhumattakaan siitä, että olisin hakenut tai saanut jonkun stipendion, jonka avulla olisin voinut tehdä huvimatkan ulkomaille vuodeksi tai pariksi.
Mutta matkustamaan minulla on aina kuitenkin ollut halu tulisen palava. Ja kun en ole päässyt ulompia taipalia liikkumaan, niin päätin lähteä kerran tallustelemaan niitä, joita jokainen on ennen minua tallustellut. Ja kirjoittaa matkamuistelmia kerran minäkin, niinkuin kaikki muutkin tähän maailman aikaan.
Paljon mulla tosin ei ole kertomista. Ei mitään muuta kuin mitä kuka tahansa saattaa nähdä siirtyessään hiukan pirtin nurkkajuurta ulommaksi. Ei ole mulla tarjottavana tarkkoja kertomuksia kivitaltoista eikä kansantieteellisistä housuista ja päähineistä, joista nuoret tiedemiehet tätä nykyä niin innokkaasti kirjoittelevat, ja joita tietävät niin ja niin monta kymmentä vuotta sitten siinä tai siinä paikkakunnassa käytetyn. En osaa myöskään määrätä, kuinka monta jalkaa meren pinnasta lukien ovat ne kukkulat, joille tulen kohoomaan. En sanalla sanoen kykene antamaan minkäänlaista luetteloa minkäänlaisesta "saaliista", jota kaikki muut matkamiehet saavat kokoon, ja jotkut hevoiskuormittain. En kykene, sentähden etten ole mitään saalista kokoon saanut.
Mutta siitä huolimatta minä nyt kuitenkin aijon matkastani kirjoittaa. Ja katson itseni siihen etupäässä sentähden oikeutetuksi, että aijon noudattaa yhtä pääsääntöä, jota kaikki matkamiehet ennen minua ovat noudattaneet ja luultavasti tulevat vastedeskin noudattamaan. Minä näet aijoin kirjoittaa hyvin paljon itsestäni. vaan jos sattuisi niin että joskus "poikkeaisin aineestani" ja kertoisin siinä sivussa jostain muustakin, niin pyydän huomauttaa, että kaikilla säännöillä on poikkeuksensa.
Minä siis lähdin liikkeelle muutamasta suuresta kirkon kylästä, jonka nimeä on sentähden tarpeeton mainita, että niitä samallaisia kirkon kyliä on Suomessa useampia satoja. vaan tämä oli kuitenkin yksi niitä suurimmia, sillä se oli suuren pitäjään keskessä. Lavea maaseutu levisi parin kolmen penikulman haaralle, vaikka olisit lähtenyt mitä ilmaa kohti tahansa kulkemaan jostain kirkon neljästä ovesta.
(*) Keski-Suomi 23.09.1886 no 38, 30.09.1886 no 39, 07.10.1886 no 40, 21.10.1886 no 42, 28.10.1886 no 43, 11.11.1886 no 45, 25.11.1886 no 47
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti