maanantai 12. syyskuuta 2016

Tulen morsian nähty


Ostin eilen lipun Tulen morsiameen täysin valmiina kärsimykseen. Siis huonon suomalaisen leffan katsomiskärsimykseen enkä kertomuksen kärsimyksiin. Ehkä ennakkoasenne auttoi, sillä olin positiivisesti yllättynyt elokuvasta. (Mikä ei tarkoita, että se olisi ollut "hyvä".)

Päähenkilön replikointi oli toki paikoin ihmeellisen kuuloista ja kielien sekoitus omituista. Kuulemma autenttisuuden tavoittelua, mutta ruotsiksi olisi tullut parempaa. Ja jos autenttisuutta olisi tavoiteltu niin jossain kohtaa elokuvaa olisi näkynyt päre tai useampi. Niiden sijaan tilat tuvasta selliin valaisi paksut kynttilät.

Muutakin omituisuutta amatöörihistorioitsijan silmiin tarttui. Oliko puolet lautamiehistä pappeja vai niin rikkaita, että pukeutuivat mustaan valkoisin kauluksin? Noitaoikeudenkäyntien erikoisuus, jota en tunne? Kuolemantuomioiden toteutus ei todellisuudessa tapahtunut yhtä ripeällä tahdilla kuin filmin tarinankerronta vaati.

En ole lukenut Leena Virtasen kirjaa Noitanaisen älä anna elää tai muutakaan yksityiskohtaisempaa Ahvenanmaan tapahtumista, joten fiktiiviseksi sanotun elokuvan eroavaisuudet tunnettuun tapahtumakulkuun eivät päässeet häiritsemään. Minusta oli luotu varsin uskottava kokonaisuus, joka kantoi jopa heikompien kohtauksien yli. Päähenkilö oli idiootti, mutta valitettavasti sekin on uskottavaa.

Ylen jutussa filmin ohjaaja Saara Cantell sanoo tarinan antaneen mahdollisuuden "käsitellä syyllisyyden ja sovituksen teemoja". Nämä olivat minusta lähinnä elokuvan epäuskottavampia osuuksia ja mielenkiintoista oli yksinkertaisesti se, miten ihmiset toimivat ja mihin se voi johtaa. Eli arkisempikin juoni olisi kelvannut, mutta koskapa 1600-luvusta kerrottaisiin muusta kuin noitavainoista. Tai hakkapeliitoista ja kuningatar Kristiinasta.

Niin ja tietenkin tykkäsin siitä, että elokuvan kiistattomin pahis oli pappi.

Kuvitus kuvakaappaus elokuvan sivuilta, jossa jostain syystä ei ollut tarjolla ainuttakan pressikuvaa.

2 kommenttia:

Mervi kirjoitti...

Olen lukenut kirjan, ja tarkoitus olisi käydä elokuvakin katsomassa. Pahoin pelkään minäkin, että mainio aihe vesittyy elokuvassa. Kirja on paikoin vähän pitkäveteinen, kylläkin kiinnostava.

Heikki Myllylä kirjoitti...

Nytpä ei sitten kannata mennä katsomaan. Kuvauksesi oli hyvä ja tyhjentävä.