Arkistolauantai Tukholmassa

Tukholman reissun hommasin jo elokuussa ja olin ajatellut, että perjantaina voisi käydä arkistoissa, jos syksyn mittaan syntyisi tarvetta. Ei tullut ja olin museo-orientoitunut, kunnes perjantain hotelliaamiaisella luin paikallisesta sanomalehdestä, että kaupunginarkistossa olisi lauantaina teemapäivä Julglädje & julmisär. Sinnepä siis.

Olin paikalla niin ajoissa että sain (maksuttoman) lipun sekä arkistokierrokselle että esitelmään. Odottelutunti meni kepeästi ihmettelemällä viime vierailun jälkeen kadonneita hyllyjä ja korttilaatikoita. Perunkirjoitusten hakemistot olivat sentään tutulla paikalla ja tarkistin ajan kuluksi ja varmuuden vuoksi pari nimeä. Ei yllättäviä osumia, joten päädyin katsastamaan 1670-luvun alussa kuolleen kirkkoherraesi-isäni perunkirjoituksen. Kiitettävän selvää käsialaa, josta erotin timanttisormuksen ja noteerasin hopeaesineiden listan kattavan kaksi sivua. Kristusta kannatti palvella.

(Miehen puutarhatontin paikan hain reissun jälkeen Stockholmskällanin tarjoamasta Katarinan seurakunnan kartasta. Tuonnekin voisi joskus mennä ajattelemaan syvällisiä ajan kulusta ja ympäristön muuttumisesta.)

Arkistomakasiinikierroksella ei ollut tarkoitus ihmetellä liukuhyllyjä ja sidosrivejä vaan esiin oli poimittu esimerkkejä jouluaiheisista arkistomateriaaleista. Lasten piirroksia, hovikondiittorin reseptejä, joululehtikokoelma. Vaikuttavin oli joulupäivänä 1913 tehty kirjaus poliisin raporttikirjaan. Lähellä kaupunginarkistoa olevan Kungsholmenin kirkkomaan portilta oli otettu kiinni nuori mies, jonka rikos oli nuorten sosiaalidemokraattien lentolehtisen jako. Sen otsikko FRID PÅ JORDEN oli koskettava ottaen huomioon ajankohdan.

Esitelmän piti etnologi Jonas Engman. Hänen pääpointtinaan oli "paljastaa", että nykyinen joulu kehittyi vasta 1900-luvulla, perinteet ovat muuttuvia, rituaalit (lähes) yleisinhimillisiä jne. Ei maata mullistavaa minulle.

Mielenkiintoista oli nähdä (Engmanin mukaan) varhaisin säilynyt ja tunnettu ruotsalaista joulua kuvaava maalaus vuodelta 1795. Ainoa jouluun viittaava elementti olivat oljet lattialla.

Nehän tunnemme myös Suomesta, mutta oudolta kuullosti sanan julklapp alkuperä. Keskiajalla (?) ja 1700-luvulla oli Ruotsin kylissä tapana kiertää taloja, kolkutella oville ja vastausta odottamatta avata ovi ja nakata sisään jonkinlainen kiertopalkinto, joita heitettiin takaisin seuraavana vuonna. SKS:n verkkosivun mukaan tapa "tunnettiin Suomessakin Pohjanmaalla sekä ruotsinkielisellä rannikolla ja saaristossa".

Mitä oikeastaan tiedämme 1800-lukua edeltävästä joulunvietosta Suomessa? Millekään yhteiskuntaluokalle? Engman painotti voimakkaasti varallisuuden merkitystä ja väitti, ettei tavallisella kansalla ollut mitään mahdollisuutta liha-ateriaan keskellä talvea.

Kuvitukseksi norjalainen joulukuusi Norjan Riksarkivetin tarjoamana. Engman muuten väitti, että aatelilla olisi ollut joulukuusia ja joulupukki (mallia vuohi) jo 1600-luvulla. SKS:n mukaan joulukuusi 1700-luvulta alkaen, joulupukista niukempi esitys.