Kodissaan eleli Kaisa ensimäisen lapsuutensa ajan, kunnes hän 13-vuotiaana meni palvelukseen naapurissa asuvalle Juhana Hedman nimiselle värjärille. Tämän rouva, taitava ja toimelias emäntä, oli erittäin sovelias kasvattamaan nuorta tyttöä uutteraan työhön ja alttiuteen. Yhdeksän vuotta oli kelpo Kaisa "sijoillaan", ei hätäillyt parempaa*) Hiski kertoo, että Kaisalle ja Johan Pehrss. Pyhäluodolle syntyivät lapset Johan Petter 15.8.1831, Anna Maria 8.2.1836, Thomas 7.12.1838 ja Carl 23.3.1843.
palveluspaikkaa. Rouva ei häntä liioin hemmotellut, ja jos joskus Kaisan rupesi tekemään mieli maailmaa katsomaan, pani emäntä lujan vastarinnan. "Nytkö sinut pois laskisin, kun juuri olen saanut sinut opetetuksi", sanoi rouva, ja siihen sai Kaisa tyytyä. Vihdoin monien pyyntöjen perästä pääsi tyttö Raahen kaupunkiin, kumminkin sillä nimenomoisella ehdolla että käskyn saatuansa kohta palajaisi entisen emäntänsä luo. Raahessa hän sitten palveli viisi vuotta kolmessa eri paikassa. Silloin sai hän ankaran käskyn palata takaisin Pyhäjoelle vanhan isäntäväkensä palvelukseen. Ja kuuliainen Kaisa palasi ja palveli sitten uudelleen Värjäri Hedmanilla neljä vuotta.
Silloin tapahtui tärkeä vaihe hänen elämässään. Hän sai oman kodin. Hän oli näetsen (v. 1830) mennyt naimisiin erään köyhän rengin kanssa. Nuori pari muutti Hakalan maalle. Siellä rakensi se itselleen mökin somalle paikalle, missä nykyinen Hakala vielä on, ja siinä sittemmin poikansa uudistamassa asunnossa on Kaisa nyt asunut 67 vuotta. Tästä ajasta oli hän viettänyt ensimäiset 24 vuotta onnellisessa avioliitossaan, jonka Jumala neljällä lapsella (*) siunasi, kun v. 1854 kuolema tempasi hänen vierestään uskollisen puolison, jättäen lesken yksin täyttämään elämänsä viime kutsumuksen.
Tämä kutsumus oli kiertokoulunopettajan. 58 vuoden vanhana otettiin, näetsen, Kaisa n. k. Alopaeuksen koulun opettajaksi 72 markan vuosipalkalla. Tätä virkaansa hoiti hän uskollisella uutteruudella 13 vuotta, kunnes hän likemmä 72 vuoden ikäisenä siitä erosi (v. 1870), jolloin hänelle myönnettiin pieni vuotuinen eläke.
Hänen elämänsä ilta, jota siitä ajasta lukien on jo kestänyt 27 vuotta, on erittäin onnellinen. Hän asuu siistissä huoneessa seitsemänkymmenen vuotisen poikansa "Hakalan suutarin" luona. Tämä samaten kuin hänen vaimonsa Liisa hoitaa hellällä rakkaudella vanhaa äitiä, jonka ei tarvitse puutetta kärsiä. Mummo on viimeisinä kuukausina enimmäkseen ollut makuulla, mutta täydellä tajunnallaan hän on, sanoo muistinsa vielä paranneenkin, jotta mieleensä juohtuu paljo vanhoja, sotavuosien 1808-1809 aikuisia asioita, vieläpä niiden takaisiakin. Kahvista mummo pitää ja hyvä ruoanhalu hänellä on. Mutta väsynyt on hän elämisestä, ja hän kummastelee, miksi Jumala häntä täällä niin kauvan pitää.
perjantai 3. elokuuta 2012
Kaisa Pietarintytär Pyhäluoto
Kyläkirjaston kuvalehden A-sarjan kansikuva"tyttö" oli numerossa 3/1897 Lampinsuun kylässä Pyhäjoella 10.3.1798 syntynyt Kaisa Pietarintytär Pyhäluoto eli "Hakalan mummo". Kun kerrankin on kansannaisen elämänkertaa kirjoitettu niin sallittaneen pidempi suora lainaus kuvalehden tekstistä:
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti