Kaksi kirjataloa ja pysähdys paikallismuseossa

Sunnuntainen paluumatkani Kokemäeltä Helsinkiin kulki ex-Tyrvää/ex-Vammala/Sastamalan kautta, sillä viime kesänä avattu Pukstaavi houkutteli. Kari Hintsalan blogin kuvat eivät riittäneet, täytyi päästä paikan päälle tarkastamaan miten esitellään kirjoja näyttelyllä.

Äänellä ja tekstillä oli Pukstaavin vastaus. Yhdessä pienehkössä huoneessa olisi saanut kuusi puhujaa yhtäaikaa ääneen, kun vihdoin ymmärsi käynnistysmekanismin. Jos sammutusmekanismi oli olemassa, emme sitä paikallistaneet. Seuraavassa huoneessa pienoismallien elävöittämisäänet puolestaan olivat niin hentoja, että sorruin painelemaan sensoria kun nauha oli jo pyörimässä.

Useimmissa huoneissa oli runsaasti tekstiä luettavaksi. Suoraan pinnalla tai kosketusnäytöllä. Sarjakuvahistorian jaksoin lukea läpi. Sen lisäksi vain kirjahyllysopessa oli tarinanomaisuutta. Näistä siis pidin ja muut positiiviset elementit olivat suurennetut lastenkirja-aukeamat (koska lapsuuden lempparini Elli Velli Karamelli oli mukana), lavastettu kirjasto ja kirjakauppojen kuvat. Mitään uutta en oppinut, laihahko saldo.

Ilman mitään odotuksia, yleissivistyksen nimessä, jatkoimme viereiseen Herra Hakkaraisen taloon, joka pohjautuu Mauri Kunnaksen töihin. Yllätyin iloisesti. Aivan kuten kirjoissakin, siellä aikuinenkin (ainakin minä) innostui osoittelemaan yksityiskohtia: kato, kato! Materiaalit ja työn jälki olivat laadukkaita ja asiakaspalvelukin kympin arvoista. Ainoat miinuspisteet pukeutumisvaatteista, joita oli vain lasten koossa.

Erityisesti viihdyin historiallisissa miljöissä eli Arthurin hovissa ja 1800-luvun kaupungissa. Jälkimmäinen oli taitava tiivistys ja karrikointi, jossa oikeat esineet sekoittuivat lavastukseen tavalla, joka loi "aidomman" tunnelman kuin pelkän aidon arvokas esillepano. Ehkä todellisissa apteekeissa ei ollut iilimatoja pitkin ja poikin, eikä niillä isoja valkoisia silmiä, mutta voi kai historia joskus olla hauskaakin? (Oheisessa pressikuvassakin on kaksi iilimatoa.)

Linja-auton aikataulu jätti minulle aikaa hyvin hätäiseen käyntiin Huittisten museossa. Kuljettajani arveli, että se on "ihan niinkuin Kokemäen kotiseutumuseo". Mutta ei ollut. Enemmän kulttuuri- ja henkilöhistoriaa. Ja erikoisuus: apteekkinäyttelyn kunniaksi kävijä sai napostella apteekkisalmiakkia ilman eri korvausta. Museoissa on eroja, jopa paikallismuseoissa.