Riippumatta historiankirjoittajan tavoitteista, toteaa Tosh kirjassaan The pursuit of history, mahdolliset saavutukset määrittyvät tallella olevien lähteiden laajuudesta ja luonteesta. Selvää kauraa kuten myöskin se, että historian lähteet kattavat kaikki ihmistoiminnan jättämät jäljet.
Noteerattuaan lähteiden potentiaalisen kirjon Tosh keskittyy kirjoitettuun tekstiin, josta saa irti tarkkoja aikamääreitä, paikannuksia sekä yksilön ajatuksia ja tekoja. Riippumatta tekstin alkuperäisestä tarkoituksesta, siitä on hyötyä historioitsijalle. Mutta arvokkaimpia ovat lähteet, jotka syntyvät suoraan päivittäisestä elämästä niin, että kynän pielijä ei ajattele tulvia sukupolvia ollenkaan.
Tosh jakaa kirjalliset lähteet kolmeen ryhmään: kertovat tekstit, asiakirjat ja yksityiset aineistot. Kertovat tekstit on (ainakin jossain määrin) tarkoitettu säilyviksi. Niissä on valmis kronologia, mutta myös vahvasti kirjoittajan näkökulma. Tosh laskee tähän ryhmään sanomalehdet, joilla on kolme (!) arvokasta ominaisuutta. Ne ilmaisevat ajan merkittävimmät poliittiset ja yhteiskunnalliset näkemykset, tarjoavat päivän tarkan kronologian ja toisinaan julkaisivat laajempia selvityksiä. Kertovien tekstien käsittelyn lopuksi Tosh mainitsee kaunokirjalliset kirjat, mutta mielestäni ei missään faktakirjoja.
Asiakirjojen kohdalla Tosh on syvällä Iso-Britannian arkistoissa, enkä saanut sisällöstä mitään merkittävää irti. Yksityisten aineistojen osiossa hehkutetaan kirjeitä ja päiväkirjoja. Lähdekritiikistä ei vielä puhuta mitään, tullee seuraavassa luvussa. Tämä luku loppuu siihen, että Tosh pitää minkä tahansa historiatutkimuksen ensimmäisenä askeleena lähteiden laajuuden kartoittamista. Lähteet eivät tule luokse, niitä pitää etsiä.
2 kommenttia:
Terve,
olen lukenut kyseisen Toshin kirjan itsekin. Mielestäni se on hyvin kirjoitettu opus ja osiltaan varsin hyödyllinen. Välillä Tosh kyllä liikkuu (ainakin minun näkökulmasta) itsestään selvillä alueilla.
Toshia lukiessa täytyy ottaa huomioon, että kyseinen herra edustaa jonkinlaista läntistä marxismin näkökulmaa historiantutkimukseen, ja että hänen näkökulmansa keskittyy erityisesti britanniaan.
-otto
Useimmat historiantutkimuksen teoriaa selostavat kirjat tuntuvat joko itsestäänselvyyksiltä tai sitten lähtevät sellaiseen teoriapyöritykseen, että yhteys reaalimaailmaan katoaa. Minusta Tosh on sopivassa välimaastossa.
Olen itse lukemisessani nyt puolivälissä. Minulle kirja tarjoaa kaipaamani kehystä asioille, jotka ovat tulleet toisaalla esille. Kirja olisi saanut tulla aiemmin käsiini, mutta parempi myöhään kuin milloinkaan.
Lähetä kommentti