Yksi postauksista esitteli vuoden 1897 väestönlaskentaa Venäjän valtakunnassa. Suomikin siihen tuolloin kuului, joten mieleen tuli heti kysymys, suoritettiinko moinen meillä? Koehaku sanomalehtiarkistoon kertoi, että tuolloin käytetty suomenkielinen termi oli väenlasku. Sillä eteenpäin, ja Uusi Suometar paljasti vastauksen numerossaan 13.10.1896:
Venäläisen väenlaskun yhteydessä on ehdotettu Suomessakin samana päivänä toimitettavaksi yleinen väenlasku. Siitä kertoo Now. Wr.:Ei siis uutta lähdettä metsästettäväksi ja asia lienee jo tuttu niille, joilla on Venäjän puolella tuolloin asuneita tutkimuskohteita. Uuden Suomettaren numerossa 28.2.1897 kerrotaan, että "äidinkieli on tärkeimpänä osoituksena henkilön kansallisuuden määräämiseksi" ja suomenkielisiä oli ainakin Pietarissa ja Siperiassa. Pikainen Googlaus antaa lukumäärät jälkimmäisille, mutta en löydä mainintoja alkuperäismateriaalin käytöstä. (Otsikon alta poiketen: Slaavisten kielten erikoiskirjasto tarjoaa wikissään vinkkejä sukututkimukseen Venäjällä.)
Olemme kuulleet, että on ehdotettu toimitettavaksi samaan aikaan väenlasku myöskin Suomen suuriruhtinaskunnassa. Suomessa ovat väenlaskut tähän asti toimitetut ihan toisella tavalla kuin Veneäjällä ja Euroopan valtakunnissa, jota tapaa on määrätty nytkin noudatettavaksi. Suomessa on väkiluvun määräämiseksi toimitettu ajoittain tarkastuksia juoksevista väkiluvun luetteloista, jotka muinaisista ajoista saakka siellä pidetään tarkasti. Väenlaskun pääkomitea on pitänyt tarpeellisena samaan aikaan laskea Suomenkin väkiluvun, kuitenkin sillä tavalla, joka siellä on voimassa ja vakaantunut.
Rauman Lehti 24.2.1897: Väenlasku on aikaansaanut paljon levottomuuksia Itä-Venäjällä Kasanin tienoilla. Tataarit luulevat että heidät nyt siirretään oikeauskoisen kirkon kirjoihin ja venäläiset talonpojat pelkäävät maaorjuuden palauttamista. Rauhaa on koetettu palauttaa osaksi siten, että venäläiset virkamiehet ovat matkustaneet kyliin väenlaskun tarkoitusta selittämään, osaksi, kun ei tämä ole tepsinyt, ankarilla rangaistuksia, vieläpä piiskallakin.
Hämäläinen 31.3.1897: Äskeisen yleisen väenlaskun toimittajille luvattiin antaa palkinto rahassa tai mitali rintaan, kumman haluavat. Tilaisuus mitalin saamiseen tarjoontui siis nyt monelle sitä kauvan turhaan toivoneelle, ja innokkaita väenlaskijoiksi haluavia ilmaantui kosolta. Mutta kuisa ja harmi: siihen vaaditaan luvun ja kirjoittamisen taitamista! Mitäs nyt tehdä? "Pitää keksiä keino." Ja se keksitäänkin: kirjantaitamaton ottaa toimen nimeensä, palkkaa siaisekseen kykenevän miehen, mutta kun jakoaika tulee -- hän saa mitalin! Tämmöistäkin on tapahtunut.
Kaiku 10.5.1897: ... Oli joku pannut liikkeelle huhun, että väenlaskussa osallisina olleet tulevat saamaan vaivoistansa runsaan rahapalkkion, sekä rintamerkin, joka oikeuttaisi heidät ilman muuta avonaisiin kunnankirjurien paikkoihin y.m.s. Sen johdosta ilmaantui sitte väenlaskukirjureiksi pyrkijöitä jos jonkinlaisia, ja eräs kekseliäs kunnanvanhin sai siitä päähänsä tuotteiliaan tuuman: Hän otti hyvän maksun jokaisesta, jonka nimen kirjoitti maapäällikön hyväksyttäväksi lähetettävään väenlaskijain ehdokasluetteloon.
Kollaasi venäläisistä vuodelta 1905, Library of Congress, Flickr.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti