Kassi- ja laatikkopohjaisen, esteettisesti miellyttävän, arkistointijärjestelmäni ikävä poikkeus on olohuoneen rahille kasvanut pino paperia, joka on odottanut "oikean" paikkansa löytämistä. Muistiinpanoja, joita ei kannata heittää pois, mutta jotka eivät kuulu mihinkään kategoriaan. Muistiinpanoja, jotka voisivat olla hyödyllisiä monessa eri projektissa.
Näitä katselin läpi viime viikonloppuna. Marginaalista edistystä.
Muistiinpanojen haaste on tietenkin (ainakin itselläni) se, että niitä muistaa tehneensä, mutta sitten ei löydä mistään. "Kirkkaasti" on ollut muistikuvanani, että kun pari vuotta sitten kävin Satakunta-lehteä läpi mikrofilmiltä (ei ollut silloin vielä digitoituna) löysin jonkun pikku-uutisen, jossa mummoni isoisä lausui runoa. Mutta vaikka kuinka olen selannut paperipinoja, niin mitään ei vaan ole löytynyt. No, nyt kun en sitten varsinaisesti etsinyt tätä, niin huomasin rivin... "1897 27.4. Kappalaisen herätys (Ala-P)". Ei mitään isoa huutomerkkiä vieressä, olisi kyllä saanut olla.
Siinä se aarre sitten oli. Uutisessa todetaan "Tilaisuudessa tulkitsi rustitilallinen Ala-Potila runonmuotoon laaditussa puheessaan seurakuntalaisten kiitollisuutta..." Valitettavasti tässä, samoin kuin Pellervon päivän uutisessa jätetään sanomatta kuka runot kirjoitti. Mutta ei sitä ihan kaikki satakuntalaiset isäntämiehet suostu edes pitämään puhetta julkisesti.
Viikon(lopun) opetukset
1) vanhoja muistiinpanoja kannattaa säilyttää ja läpi käydä säännöllisesti. Kasasta löysin toisenkin paperin Ala-Potila + Kauvatsa -projektiin, jonka sain nyt siirrettyä uuteen osoitteeseen. (Tietenkin olisi hienoa, jos onnistuisi luomaan arkistosysteemin, jossa jokaisella paperilla olisi asiasanaluokitus ja sitten voisi vain heilauttaa hihaansa ja saada kulloinkin oikeat asiat eteensä. Hah!)
2) Historiallisen sanomalehtikirjaston haku ei ole läheskään täydellinen. Ala-Potila oli edellämainitusta lehdestä koneluettu "A a-^otila" eli ei ole suuri ihme, ettei se ole tullut poimituksi hakuihini.
Projektit eivät hirvittävästi viime viikolla edistyneet, olen lähinnä stressannut työasioita. Mutta yhtenä iltana pulasin Ala-Potilan kartan kanssa ja tein kartan kohdennusmetodistani kolmiminuuttisen äänivoittoisen videon. Ihan oikeasti (jos muistan oikein) kartat pitäisi kohdentaa vähintään neljällä kiintopisteellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti