Viidettä kymmentä vuotta sitten tapahtui kotikylässäni suuri "skandaali", jonka vanhemmat ihmiset vielä muistanevat.
Naapurikylässä Kuluntalahdessa oli erään varakkaan talon poika ja tytär päättäneet mennä naimisiin ja asia oli jo niin pitkällä, että morsian oli "keruulla". Eräänä talvi-iltana se morsian tuli minun kotiini. Minun vanhimman veljeni vaimo, joka oli meillä emäntänä, oli samasta kylästä kuin morsiankin ja lapsuuden tuttava. Hän kestitti morsianta, antoi hänelle tavalliset morsiuslahjat ja pyysi jäämään meille yöksi.
Mutta morsian ei jäänyt meille yöksi, vaan meni ja yöpyi lähimpään naapuriin, Pietolaan. Siellä hän oli seuraavana päivänä kipeänä ja emännän tarkka silmä huomasi, että morsian ei ollut oikeallaan. Emäntä kuiskasi epäluulonsa miehellensä ja isäntä alkoi tarkastella taloansa. Hän löysi heinäladon sillan alta äsken syntyneen lapsen ruumiin, joka oli kuristettu sukkanauhalla kuoliaaksi. Isäntä kantoi ruumiin pirttiin, jossa morsian makasi penkillä pahoin voipana. Kun isäntä kysyi tunsiko hän tämän ruumiin, niin morsian ei kieltänytkään ettei se ollut hänen, ja nyt hän tuli todella sairaaksi.
Lähdettiin hakemaan kirkonkylästä nimismiestä, joka tuli ja vangitsi murhaajan. Sille hän oli tunnustanut, että kun hänelle, maatessansa talon maitokamarissa, synnytyksen aika tuli, niin hänen ensimmäinen aikeensa oli, kuristettuansa sikiönsä, että paiskata se suureen piimä-ammeeseen, mutta hän muutti mielensä ja kätki sen ladon sillan alle.
Oikeuden tutkinnossa hän sitten tunnusti, että hänen oma isäpuolensa oli tehnyt hänen raskaaksi. Hän tuomittiin kymmeneksi vuodeksi Lappeenrantaan. Mutta vielä kuului sieltäkin jotakin kauheata siitä naisesta. Kerrottiin, että kuritushuoneen vahtimiehen tytär oli mennyt kurkistelemaan hänen koppinsa akkunaan, jolta vanki oli tikulla toisen silmän puhkaissut, ja siitä sanottiin jatketun vangille viisi vuotta kuritus-aikaa.
— Usein olen ajatellut, että vieläköhän nytkin kotikylässäni morsiamet "keräävät", joka oli jokseenkin omituista talouden alkamista, varsinkin varakkaille talollisille. — Tässä kerrotusta lapsen murhasta sepitettiin laulukin, jota kuulin laulettavan Kuhmossakin saakka.(Kajaanin lehti 23.9.1899)
Pätkä on lapsuusmuistelmasta, jonka kirjoittaja asui vuonna 1899 "läntisellä pallonpuoliskolla". Melalahdesta lähti varmaan useampia siirtolaisia, mutta yksityiskohtiin ja ajoitukseen sopisi erinomaisesti kirjoittajaksi Aleksanteri Leinonen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti