Lokalahtelaisen Paavon (s. 9.1.1848) muistot nuorisosta koskevat todennäköisesti viimeisiä vuosiaan paikkakunnalla eli 1860-luvun alkupuolta.
Taikka leikittiin kuningasta, jolloin jokainen leikkiin osan ottaja asetti oikean kätensä toisten käsien päälle. Sitten veti se kenen käsi alin oli, kätensä pois alta ja asetti sen päälimmäiseksi ja niin aina edelleen kunnes kakstoistas käsi tuli päälimmäiseksi.[...]
Taikka myötiin liinaa:
Joku joukosta otti nenäliinan käteensä ja alkoi: - Ostaks liinaa? - Ostan - Paljonko? - Viis kyynärä. - Yks' kaks' kolm' neljä viis'. Kun mnä tule tätä meijä herra hintta hakema, niin sinu ei pirä sanoma "on" eikä "ei" eikä "juu eikä "jaa" eikä naurakka saa, vaan sinun pitä sanoma: tällöin sanoi hän korvaa hiljaa sanan joka oli sanottava.
Kun kaikille oli näin liinaa myyty ja sanottavat sanat sanottu, alkoi maksun keräys.
- Mnää tlii stä liina hintta hakema - Risu Antti mnää mielesän pirä. - Pirä vaa, mutt mnää tlii stä liina hintta hakema. - Risu Anttia...- Onk hän sinust hyvä? - On. - Ahah, jopas sanosi "on", annas pantti! Miina otti nenäliinan ja antoi pantiksi.
- Mnää tuli Antti sinult... - Vasika hänt. - Vai Vasika. Onk se pitk. Onk se väär... - Vasika hänt. - Onk se pystös? Eik se ol saparo?... Mnää tuli liina hintta hakema ja snää tarjo vasika hänttä.
Ja Antti veti suunsa nauruun - Ahah, jopas naura, annas pantti! Antti antoi tulusraudan taskustaan.
- Eeva, mnää tlii sinult sitä liina hintta j. n. e.
Panttia kerääntyi koko lailla. Harvat muistivat olla sanomatta kiellettyjä sanoja tahi olla nauramatta.
Pantit olivat lunastettavat. Kalle: - Mitä sen pitää tekemään kenen tämä pantti oma on? - Sen pitää antaman kättä kaikelle tuvassa olijoille.
Miina kättelee ... - Nyt Miina sano mitä sen pitää tekemän kenen tämä... - Sen pitää huutaman morsiamensa tänne korsteenin kautta.
Pantti on tulusrauta ja Antti huutaa korstenista ylös: - Kaltur Maijastiina, tules tänn.
Nyt on viimeinen pantti mitä sen pitää...? - Sen pitää mennä "roikkumaan". - Jaakko "roikkumaan".
Jaakko asettuu seisomaan seinää vasten. - Jaakko, ketäs roikut? - Eevaa.
Eeva asettuu hänen eteensä selkä päin Jaakkoa. - Eeva, ketäs roikut? - Tanelia j. n. e.
Näin muodostui aina poika ja tyttö vuorokkain pitkään riviin. Johtaja otti pienen rahan taskustaan pisti sen Jaakon huulien väliin. Eevan oli otettava se siitä huulillaan ja annettava Tanelille, hänen taas edelleen koko riville. Jotkut poika viikarit siinä huulet ojona olevalta mielitietty-tytöltään pienen suutelon sieppasivat. (Paavo Pajumaa.:Wakkasuomalaisia nuorisoleikkejä. Kodin Lehti 10.5.1913)
Muistelmateksti on tunnistettu Paul Widemarkin (1848-1924) kirjoittamaksi asiakirjojen, sanomalehti-ilmoitusten ja Laatokan historiikin (Laatokka 30.11.1911) avulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti