Vaasan lehdessä julkaistiin keväällä 1881 nimimerkki Pönkön jatkokertomus Heistrokin Matin häät. Kertoelma Pohjois-Hämeestä (*). Se sisältää tämän todelta tuntuvan kuvauksen illanvietosta ulkoilmassa.
Ilo oli ylimmällänsä Sipilän kylän pitkällä, ruohokkaalla ranta-vierulla. Milt'ei kaikki kylän poi'at ja tytöt olivat sinne kokoontuneet, ja joukko oli Kaivannon kylästäki sinne, tavallisuuden mukaan, saapunut.
Pojista useat olivat "miekkasilla“. Tässä ehkä on sopiva kertoa mitä tuo miekkasilla olo oikein on, koska kentiesi kaikki sitä eivät tiedä. Se on erään lajista pallon heittoa, jossa kaksi, neljä tai kuusi miestä asettuvat vastakkain, jonkun matkan päässä toisistaan, niin, että yhtä monta on kummallaki puolella. Jokainen on varustettu pitkällä seipäällä. Takansa, kumpaanki päähän, asettuu yksi mies, ja nämät "rengit“ nakkelevat, välillään seisovien "miekka-miesten" yli, palloa, jota miekka-miehet ilmasta, sauvoillaan kokeevat lyödä suunnastaan, ett'eivät rengit saisi "lyyr", se on, saavuttaisi palloa ilmasta käsin, sillä kustaki lyyrystä tulee miekkamiehille kolme "rästiä", ja, kun heillä on yhdeksän rästiä, se on, kun rengit ovat kolmesti saaneet lyyryn, pääsevät he, rengit, miekka-miehiksi, ja kaksi miekka-miehistä astuvat sijaansa. Näistä rästeistä päästään vapaaksi "hivomalla", joka tapahtuu siten, että vastakkaiset miekka-miehet, pallon etäälle lyötyään, ja rengin tätä käydessä noutamassa, lyövät seipäänsä yhteen niin monta kertaa, kun "rästejä" on, jonka jälkeen kunkin on jällen kiirehtiminen paikalleen, joka on merkitty pienellä kuopalla, jossa aina on toinen kantapää pidettävä, sillä jos renki huomaa tämmösen kuopan paljastettuna ja ennättää sinne pistää pallon, pääsee hän paikkaa vaihtamaan kuopan omistajan kanssa, j n. e. —
Toiset pojat heittivät "nappikuoppaa", etenki nuoremmat, toiset makasivat mahallansa ruohossa, kannattaen käsillä leukaansa, ja katselivat hälinää edessänsä; mainitsemattaki on tietty, että Heistrokin Matti kuului viimemainittuun lahko-kuntaan.
Joukko poikia oli myös tyttöjen seurassa leikkiä lyömässä. Ajettiin "leski eestä ja pari takaa" ja "sormus kiertää" y. m. —
Harmaalla kivellä istui pelimanni Piukeri, käsi-peli eli "harmooni" kainalossaan ja paperossi suussa. Hänellä oli valkonen lakki (oli ainakin joskus ollut valkonen), — jossa oli kiiltävä messinki-nappi otsassa, — päässänsä, ja siniset silmälasit, — joista toinen aisa oli poissa, ja sen sijaan asetettu seililangan pätkä kierrottuna korvan ympäri, — nenällänsä, hyvin pitkä ja repaleinen takki — jonka yli-taskusta punanen paperossi puntin paperi loisti — yllänsä, sangen lyhyet, ruskeat neliniitiset housut — jotka lyhyytensä vuoksi olivat toisilta pojilta saaneet nimen "sikuntti-housut" — sääriin vedettynä, jaloissaan oli n. k. "patiinit", jotka hänelle kirkonkylän apteekari joku aika sitten oli lahjonut; patiinein ylireunan ja housujen alireunan välistä välkkyivät paljaat sääret. Tämmöinen hän oli, pelimanni Piukeri näöltänsä; muuten oli hän aivan lysti mies, osasi tehdä "konsteja" ja monella lajilla naurattaa toisia. Olipa toki jo paljas naamansakin naurettava; viiksensäkin oli hän alituisella pyyhkimisellä saanut aivan pystöön, "harjakset“ ylöspäin.
(*) Vaasan lehti 05.05.1881 no 34, 09.05.1881 no 35, 12.05.1881 no 36, 16.05.1881 no 37, 23.05.1881 no 39, 02.06.1881 no 41, 13.06.1881 no 43, 16.06.1881 no 44, 20.06.1881 no 45, 27.06.1881 no 47
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti