- Puolustin kerran koulussa erästä köyhää tyttöä, kun toiset ivasivat hänen huonoa pukuansa. Mutta silloin he alkoivat ivata minua ja sanoivat tyttöä minun morsiamekseni. Mutta mitä minä siitä välitin, sillä »ei haukku laukkua tee, ellei puulla päähän lyö».
- Kerran olimme voimistelutunnilla luistelemassa. Isommat pojat eivät olleet ottaneet luistimia mukaan, vaan ottivat joukolla pienempiä kiinni ja kiusasivat heitä. Sanoin heitä raukoiksi, kun pienempiään kiusasivat. Siitäkös pojat päälleni. Ilkkuivat papiksi, laupeudensaarnaajaksi y. m. Itku meinasi tulla.
- Tovereitteni kiusan alaiseksi jouduin kerran koulussa. Minulla oli tavattoman pitkä tukka, johon toverini aina takaa päin tarttuivat, sanoen minua tytöksi. Tietysti se tuntui ikävältä.
- Olen usein joutunut toisten kiusattavaksi, silloin tahtoisin pois koko maailmasta.
- Kerran valmistavassa koulussa oli minulla kauhea, musta myssy. Toverini nimittivät sitä padaksi. Ei se hauskaa ollut. Minä vein sen kotiin ja piilotin kaapin viimeiselle hyllylle.
- Kyllähän sitä monta kertaa on niin sattunut, mutta kun ei sellaisista pikkuseikoista ota tietääkseenkään, niin — — lopettavat he pian. Eikö niin?
- Se oli hurjan hauskaa! He olivat jollain ihmeen metkulla urkkineet selville salanimeni ja toitottivat täyttä kurkkua runojani — aivankuin en olisi niitä ennen nähnyt enkä kuullut! Nauroin katketakseni ja pidin yhtä lystiä kuin kiusanhenkenikin.
- Kerran kysyi opettaja historiatunnilla: »Kuka oli Unkarin vapaussodan johtaja?» Minä vastasin empimättä: »Konsonantti». Välitunnilla nimittivät toverit minua »Konsonantiksi», ja tämä oli ikävää.
- Olen joskus joutunut heidän kiusoiteltavakseen, ja kyllä se on ollut minusta hyvin ikävää. Mutta kun en ole ollut siitä tietävinäni, niin hyvin se on mennyt.
Arvatenkin kiusan aihetta olisi saatu muodin seuraamisesta tai seuraamatta jättämisestäkin. Kuva lehdestä Pariisin muodit (syys-talvi/1923).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti