Lupasin eilen museoraportin. Karkasin konffasta torstaina Världskulturmusetiin, josta minulla oli vuosien takaa erittäin hyvät muistot, joten en ollut edes tarkistanut näyttelytilannetta. Hyvin iloinen yllätys oli siis vain pari viikkoa vanha näyttely Världens spel, sillä ainahan pelihistoria kiinnostaa.
Kyseessä ei ollut tavanomainen "katsotaan pelilautoja vitriinissä" -juttu. Ensinnäkin näyttelytila oli kooltaan mahtava, mikä mahdollisti toiminnallisuuden. Pitkin näyttelyä oli pisteitä, joissa sai kokeilla pelejä. Kokemuksesta sai siis eniten irti, jos oli liikkeellä toisen ihmisen tai pienen ryhmän kanssa. Aivan näyttelyn lopussa oli vielä erillinen pelialue, jossa oli yli puoli tusinaa pelipöytää ja ja pari videopelipistettä. Kaikki olivat ahkerassa käytössä ja lapsien määrästä päätellen Ruotsissa oli joku koululoma.Näyttelyssä oli toki vitriineitäkin ja niissä esineitä runsaasti. Alkaen intialaisesta jumalahahmosta, jonka satulasta roikkui noppia. Egyptiläisistä seinämaalauksista (ja YouTube-videoista) tuttu senet. Museon antropologisista kokoelmista esimerkiksi peli, jolla jaetaan kuolleen omaisuus Ecuadorin alkuperäiskansan keskuudessa. Ruotsin 1700-luvun kuninkaallisten turnajaisleikin asuja, jotka rinnastettiin nykyaikaiseen roolipeliin. Ja perinteisempiä pelejä enemmän kuin ehti tai jaksoi katsella ja miettiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti